Amerikan Uutiset - Uutisarkisto
Lake Worthin historia: Uusi asuinpaikkalaki loi pohjan kasvulle
Sinnikkäästi maastaan kiinnipitävien seminole-intiaanien lyöminen asevoimin kävi Floridan osavaltiolle kalliiksi. Vuonna 1838 hallitus alkoi kuvernööri Richard K. Callin johdolla miettiä edullisempia vaihtoehtoja niemimaan asuttamiseksi.
-Ainoa vaihtoehto on pysyvien siirtokuntien perustaminen, kuvernööri ehdotti. Ehdotus aiheutti vuosia kestäneen kiivaan väittelyn siitä, kuinka maata uudisasukkaille jaettaisiin. Vuonna 1842 hyväksyttiin lopulta laki (Armed Occupation Act), jonka mukaan uusille asukkaille annettaisiin vuoden aikana yhteensä 200 000 eekkeriä. Kuten muualla eteläisen osavaltion alueella, myös Lake Worthissä jokainen perheenpää sai nimiinsä 160 eekkeriä maata ehdolla että raivaa alueen asuttavaan kuntoon, rakentaa tontilleen talon ja asuu siinä vähintään viisi vuotta. Asukkaan varaaman tontin tuli sijaita vähintään kahden mailin päässä lähimmästä sotilasasemasta.
Uusi laki tehosi ja noin 6500 perhettä käytti sitä hyväkseen. Lake Worthin alueelle rekisteröitiin muuttaneen 21 perhettä, mutta vuoden 1872 tilastojen mukaan yhdenkään perheen ei tiedetä jääneen paikkakunnalle. Perusajatus siitä, että uudisasukkaat puolustaisivat itseään intiaaneja vastaan, ei seminole-sotien sankarin kenraali William Jennings Worthin mukaan toteutunut. Tulokkailla ei ollut tarpeellisia aseita, joilla puolustaa itseään. Kenraali ei kuitenkaan pitänyt intiaaneja enää uhkana. Uusi laki kuitenkin osoittautui hyödyttömäksi vuosien mittaan.
Armed Occupation Act kuitenkin pohjusti hallituksen seuraavan esityksen, nykäänkin voimassa olevan lain asuinpaikkaoikeudesta (Homestead Act). Yhdysvaltain kongressin vuonna 1862 säätämän lain mukaan uusi asukas voi ostaa 160 eekkeriä maata nimelliseen hintaan. Lisämaata sai ostaa puolen vuoden asumisen jälkeen hintaan 1.25 eekkeriltä. Se merkitsi kauniin Lake Worthin järvialueen asuttamista pysyvästi. Tänä päivänä alue kasvaa yhä voimakkaasti, ja Floridan osavaltion asukasluku lähentelee tulevina vuosina jo 25 miljoonan asukkaan rajaa. Homestaed Act-laki takaa nykyisin muun muassa sen, että vakituisten asukkaiden kiinteistöveroa ei voida korottaa enempää kuin kolme prosenttia vuodessa. Vierasasukkaiden kiinteistöverot ovat huomattavasti korkeammat.
Lähes 50 kilmetriä pitkän Lake Worth-järven vesialueen asuttaminen ei kuitenkaan käynyt helposti. Jupiterista etelään liikkuminen makean veden reittiä pitkin oli vaivalloista, sillä maasto oli vaikeakulkuista. Joki etelään kohti kirkasvetistä järveä oli paikoin niin kapea ja matala, että vain intiaanien kanootit selviytyivät matkasta. Järven länsipuoli oli taas pelkkää suoaluetta (Everglades), jolla liikkuminen vaati puolestaan omat niksinsä.
Myös rakennusaineiden ja muiden tavaroiden kuljettaminen Lake Worthiin oli ongelmallista, sillä jokimatka Jupiterista oli 18 mailin mittainen eikä järven rannoilta löytynyt kunnollista satamapaikkaa tavaroiden siirtämiseksi veneistä. Ainoan reitin taravaraliikenteelle tarjosi valtameren hiekkainen ranta. Lake Worth pysyikin asuttamattomana pitempään kuin esimerkiksi meritse helppokulkuiset Keysin saarijono ja Biscayne Bayn alue, jonne nousi sittemmin nykyinen Miamin kaupunki.
Elämä Jupiterissa pääsi vuosisadan puolivälissä vauhtiin ja vuonna 1860 valot syttyivät ensi kertaa rantaan rakennettun majakkaan (Jupiter Lighthouse). Merenkulun kannalta erityisen tärkeän Lighthousen rakentaminen kesti peräti kahdeksan vuotta. Rakennusbudjetti oli $35 000. Mahtavankokoisen majan merkitys alueen tunnettuudelle oli merkittävä. Vuonna 1878 aluetta kartoittaneen tri James A. Henshallin kuvaus saapumisesta alueelle on merkitty historiankirjoihin.
-Pohjoisesta saapuessamme ensiksi silmiinmme tulee Indian River-joki, jonka rantoja reunustavat mahtavat metsät muistuttaen ruskaa, ne ovat ikäänkuin ”kaukoidän helmet mielivaltaisesti siroteltuina”. Tämän jälkeen huomio kiintyy Loxahatcheen voimakkaasti kiemurtelevaan muotoon läpi savannien, joki näyttää merta vasten auringossa kimaltelevalta käärmeeltä, Henshall kirjoittaa.
-Etelää kohti edetessämme komeiden mäntyjen, sypressien ja saharuohon muodostama panorama avautuu silmiemme eteen. Vihreän eri sävyt vaihtelevat metsissä, pienet joet ja purot välkkyvät hopeisina auringonvalossa, kunnes silmiemme eteen avautuu kiillotetuen miekan tavoin hohtava samenttinen Lake Worthin järvi. Kun käännämme katsemme kohti itää, avautuu eteemme vanha meri ”tummana ja kauniin sinisenä”, ulottuen kauas horisonttiin jossa meren ja taivaan sini kohtaavat, tutkija kuvailee.
Asutuksen lisääntyessä Atlantin valtameren rannoilla Etelä-Floridassa, myös sisävesireittejä alettiin rakentaa. Jokireittiä Jupiterista Lake Worthiin levenettiin 50 jalkaan (15 metriä) ja väylä ruopattiin viiden jalan syvyiseksi. Tehtävään palkattiin St.Augustinesta kotisin ollut The Florida East Coastal Canal and Transportation-yhtiö. Tavoitteena oli rakentaa sisävesireitti aina voimakkaasti kasvavan Biscayne Bayn alueelle asti. Reitti yhdisti silloiset pikkujärvet, purot ja joet mutkittelevaksi väyläksi, mikä on on yhä havaittavissa ylhäältä ilmasta katsottuna.
Kulkuyhteyksien parannuttua ja intiaaniuhkan poistuttua ilmastollisesti paratiisimainen Lake Worth oli valmis asuttavaksi suuremmallekin joukolle uudisasukkaita. Maanjako aiheutti kuitenkin tulijoille monenlaisia yllätyksiä ja sellaiset nimet kuin H.J. Bryant ja William Greenwood ilmestyivät kaupungin historiansivuille.
Lake Worthin tonttihistoriasta kerromme seuraavassa numerossamme, joka ilmestyy 14. elokuuta.
Mikko Koskinen
Lake Worth Beach, FL
Lähde: Lake Worthin 100-vuotisjuhlateos "Jewel of The Gold Coast"
.