Suomi Talo
All County Funeral Home and Crematory
KK Car

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

kesä 20, 2019

Lake Worthin historia: Seminolet eivät antautuneet koskaan


Billy Bowlegs joukkoineen ei antautunut Yhdysvaltain armeijalle, mutta suostui siirtoon Arkansasissa sijainneeseen reservaattiin.

Lake Worthin alueen alkuperäisistä asukkaista, seminole intiaaneista, on säilynyt historiallisia artikkeleita ja piirroskuvia jälkipolville. 1800-luvun alkuvuosikymmeninä suuri seminole-leiri sijaitsi nykyiseen West Palm Beachiin rajoittuvan Clear Laken rannassa, vajaa kilometrin päässä Atlantin valtamerestä. Intinaanikylä paljastui marraskuun 5. päivänä 1841, kun aluetta tutkineen kapteeni R.D.A. Waden sotajoukko törmäsi yksinään Hillborough Inletillä melovaan intiaaniin. Sotilaat pakottivat intiaanin johdattamaan heidät kotikyläänsä, joka sijaitsi runsaan 20 kilometrin päässä sisämaassa. Syntyneen taistelussa Waden joukot saivat vangiksi 20 intiaania ja tappoivat kahdeksan.

Tequestalaiseen julkaisuun kirjoittanut  Louis Capron kertoo Waden kertoneen tapahtumista seuraavaa:

-Vankiemme ja heidän osoittamansa vanhan intiaanimiehen, joka osoittautui heidän Cha-chi-nimiseksi päällikökseen, avustuksella ryhdyimme tutkimaan aluetta lisää. Marssimme läpi mailien pituisen upottavien aapojen, mäntymetsien ja piikkipensaikkojen suuren puiden reunustaman suojärven rantaan. Siellä törmäsimme toiseen intiaaniyhteisöön. Yllätimme heidät ja saimme 27 uutta vankia sekä takavarikoimme kuusi kivääriä ja yhden haulikon. Tuhosimme kylän asumukset ja neljä kanoottia, kapteeni Wade raportoi.

Muiden tapahtumista kertoneiden raporttien ja kuvausten perusteella on voitu päätellä, että Waden joukko-osasto oli kulkenut noin 30 mailia pohjoiseen ja saapunut nykyisen West Palm Beachin alueella sijaitsevan Clear Laken rantaan. Vajaan kilometrin päässä valtameren rannasta sijaitseva kirkasvetinen järvi oli tuolloin samaa vesialuetta runsaan kahden kilometrin päässä sijaitsevasta Lake Worth-järvestä.  

Cha-chi-päällikön kylä sijaitsi laajan järvialueen rannassa ja takasi rauhallisen elämän rikkaan luonnon keskellä. Historijoitsijoille ei ole selvinnyt, mitä kapteeni Wade joukkoineen saavutti hyökkäämällä intiaanikyliin. Kenraalimajuri Alex J. Webb kertoo muistelmissaan, että Cha-chi (hänen nimensä esiintyy historiassa monella eri tavalla kirjoitettuna) teki lopulta itsemurhan koska ei halunnut toimia valkoihoisten oppaana johtamassa heitä muihin intiaanikyliin.

Valkoihoiset uudisasukkaat alkoivat saapua alueelle parisenkymmentä vuotta myöhemmin. Elinolosuhteet nykyisellä Palm Beachin piirikuntaan kuuluvalla, silloin kirkasvetisellä järvialueella olivat samanlaiset kuin intiaanienkin aikana. Sotatoimiin vuonna 1842 osallistunut maanmittausinsinööri, kapteeni A.A. Humphreys kuvailee aluetta seuraavasti:

-Lake Worthin järvialue on noin 20 mailia pitkä ja vajaan mailin levyinen. Sen länsiosan rantoja peittävät mäntypuut, itäranta on ohuen hiekan peitossa. Hiekkakerros saattaa paikoin olla kolmesta viiteen metriin syvä. Ranta on monenlaisten palmukasvien, villiviikunapuiden ja mangrove-pensaiden peittämä, mutta joukossa on muutamia kaktuksiakin. Keskellä järveä on saari (Munyon`s Island), jossa kasvaa suuri viikunapuu suurine oliivinomaisine hedelmineen. Keltaisiksi kypsyttyään ne ovat intiaanien ravintoa. Myös villiviini on täällä yleinen ja sen vajaan tuuman pituiset hedelmät maistuvat samalle kuin avomaakurkkukin, Humphreys kuvailee.

Valtava kitaranmuotoinen hotellikasino nousee parhaillaan Fort Lauderdalen alueella sijaitsevaan seminole-reservaattiin. Pelikasinotoiminta on Floridan aluperäisasukkaiden suurin tulonlähde tänä päivänä.

-Järven itäpuolen rannalla on pitkiä viljelykseen sopivia kaistaleita. Nämä alueet ovat intiaanien entisaikaisia viljelyssarkoja, joilla he kasvattivat vihanneksia lähellä sijainneiden suurten kyliensä asukkaiden ravinnoksi. Maa-aines on kevyttä mutta erittäin ravinnerikasta multaa, ja siksi sopivaa juuri vihannesten viljelyyn. Siellä täällä peltosarkaa näkyy kiviä ja maasta pilkistävät useat simpukankuoret. Järven länsipuoli puolestaan sopii hyvin karjan kasvattamiseen, maanmittausinsinööri kirjoittaa.

Humphriesin mukaan kuutisen mailia Cha-chin kylästä kaakon suuntaan johtava kahden jalan syvyinen vesiväylä johtaa suuren, mäntyrantaiselle järvelle (Lake Worth). Sieltä nousuveden aikaan pääsee järvialueen läpi pitkin kanooteilla helposti jättimäiselle suoalueelle (Everglads). On päätelty, että kirjoittaja viittaa nykyiseen Lake Osborneen useine lahtineen sekä alueen mäntymetsikköihin, joista ensimmäiset asukkaat saivat rakennusaineet taloihinsa.

Etelä-Floridan intiaanisodat eivät päättyneet kenraalimajuri William Worthin rauhanjulistukseen 14. syyskuuta 1842. Yhteenottoja armeijan ja intiaanien välillä esiintyi silloin tällöin. Joulukuussa 1855 alueelle saapui tutkijaosasto luutnanti George L. Hartstuffin johdolla, ilmeisesti rakentaakseen linnakkeen. Hartstuff  miehineen alkoi mielivaltaisesti leikata puustoa päällikkö Billy Bowlegsin rauhoitetun intiaanikylän alueelta. Bowlegs oli tuolloin Floridaan jääneiden seminole-intiaanien päällikkö. Hän valitti asiasta mutta häneen suhtauduttiin ilkikurisesti eikä valituksia otettu todesta. Bowlegs päätti ryhtyä sotajalalle ja hyökkäisi miehineen tutkijaryhmää vastaan. Heistä kaksi sai surmansa ja Hartstuff haavoittui. Armeija lähetti lisää joukkoja paikalle ja ns. kolmas seminolesota alkoi.

Sota ei kestänyt pitkään. 1850-luvun loppupuolella Floridan soilla eli enää noin sata seminole-intiaania, jotka siirsivät asumuksensa valkoisten tieltä yhä syvemmälle nykyisen Evergladesin suoalueelle. Billy Bowlegs siirrettiin vuonna 1958 perheineen Arkansasissa sijainneeseen reservaattiin. Hänstä tuli reservaatin johtaja. Historiatietojen mukaan hän menehtyi isorikkoon vuonna 1864.

Kolmannen seminole-sodan jälkeen hiljaiseloa jatkui Evergladesin suoalueilla parisenkymmentä vuotta. Seminolet ilmaantuivat ajoittain valkoihoisten asutusalueille tekemään kauppaa. Intiaanien annettiin olla rauhassa, sillä heimo oli kokenut valtavia tappioita sotien ja vainon aikana. Heidät oli pettänyt sekä valkoinen mies että joskus jopa omat johtajansa. Heikompi kansakunta olisi jo kuollut sukupuuttoon, mutta seminolet säilyivät hengissä eivätkä koskaan antautuneet alueen vallanneen valkoihoisen rodun edessä.

1900-luvulle tultaessa seminole-intiaanien määrä oli jälleen hiljalleen kasvussa. Vuoden 1962 tilaston mukaan heitä asui 1000 henkeä Floridassa. Oklahomaan siirrettyjen seminolien lukumäärä oli tuolloin 2343. Vaikka seminolet ovat vuosikymmenten ajan eläneet rauhassa valkoisen rodun rinnalla, he eivät koskaan ole luopuneet vapaudestaan vaan säilyttäneet kulttuurinsa ankarissakin olosuhteissa. Seminolien henkinen lujuus ja sopeutumiskyky ovat arvokkaita ominaisuuksia yhä tänä päivänä Etelä-Floridan useiden kansallisuuksien rinnalla..

Mikko Koskinen

Lake Worth Beach, FL