Suomi Talo
All County Funeral Home and Crematory
KK Car

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

helmi 2, 2019

”Sodasta ei kotona puhuttu”


Talvisodan muistot saivat lääkintälottana toimineen Siiri Kovalaisen äänen vieläkin värisemään. Haastattelijoina toimivat Esko Aikirra ja Kari Konnos.

Perinteistä Rosvopaisti-juhlaa vietettiin Suomi Talolla jo 19. kerran. Suomessa aikoinaan syntynyt idea kerätä varoja Suomen sotien veteraaneille ja lotille Veikko Huovisen romaanin ”Lampaansyöjät” innoittamana on kymmenien vuosien aikana täyttänyt tehtävänsä, niin Suomessa kuin Floridassakin.

-Suomessa toimii vielä kolme veteraanijärjestöä. Yleisesti luullaan, että ne ovat varakkaita mutta totuus on toinen: jos niiden varallisuus jaettaisiin tasan vielä elossaolevien veteraanien kesken, jokaisen osuus olisi 42 euroa, totesi juhlan juontaja Kari Konnos. Hänen  mukaansa elossa on vielä 10 400 veteraania ja heidän  keski-ikänsä on 94 vuotta.

-On laskettu, että kuuden vuoden kuluttua veteraaneja on enää alle tuhat. Silti veteraanijärjestöillä on tehtävää muistojen vaalimisessa ja perinteen jatkamisessa, Kari Konnos korosti. Työsarkaa löytyy  muu muassa sotamuseoiden ja sankarihautojen ylläpitämisessä, muistojuhlien järjestelyssä ja toistaiseksi vielä sotatietojenkin keräämisessä, Konnos totesi.

Tavan mukaan Kari Konnos  haastatteli Suomi Talolle tulleita juhlan sankareita, veteraaneja ja lottia, joiden lukumäärä oli jo lähes yhden käden sormin laskettavissa. Nuoreen ikäluokkaan kuuluneina ei heistä monikaan ollut ehtinyt varsinaisiin taistelutoimiin sotien aikana. Heidän sotatyönsä sisälsi pääasiassa rintaman taustalle kuuluneita tehtäviä mm. ilma- ja merivalvonnassa jatkosodan aikana. Elävimmän kertomuksen esitti Floridan suomalaisten rakastaman pastori Pentti Palosen leski Marja-Liisa Palonen, joka tunsi puolisonsa sotahistorian tarkoin.

-Pentti oli opiskellut teologiaa Helsingin yliopistossa vain muutaman kuukauden, kun hänet kutsuttiin palvelukseen talvisodan syttyessä syksyllä 1939. Vaikka opintoja ei sen enempää ollut takana, hänet määrättiin sotilaspastoriksi rintamalle, vain 19-vuotiaana, Marja-Liisa Palonen kertoi.

Sillanpään Marssilaulu laulettiin tenori Esko Airikan johdolla. Säestäjänä toimi Floridan Harmonikkakerho.

-Hänen asemapaikkansa oli etulinjassa, jossa hän ase kädessä teki työtään. Tietysti hän osallistui myös taistelutoimiin ja ampui tietysti siinä missä muutkin, Palonen kertoi. Suurimman työnsä Pentti Palonen teki kuitenkin taistelun tauottua.

-Pastorina Pentin tehtäviin kuului kerätä kuolleiden kauloista tuntolevyt kotiin kuljetettaviksi, jotta paikalliset viranomaiset saattoivat viedä suruviestin koteihin. Se oli arvokasta työtä, Marja-Liisa Palonen totesi.

Oulussa lääkintälottana jo talvisodassa toiminut Siiri Kovalainen muisteli ääni vieläkin väristen niitä kauhun hetkiä, kun venäläiset yrittivät väen väkisin katkaista Suomen sen kapeimmalta kohdalta talvella 1939-40.

-Eihän sitä matkaa rajalta Ouluun ollut kuin satakunta kilometriä. Kun Raatteentien ankarat taistelut alkoivat, oli haavoittuneiden sotilaiden virta valtava lääninsairaalaan, Kovalainen muisteli Suomen kohtalon hetkiä.

Tapani Kaskeala kertoi juhlapuheessan sotilassukunsa vaiheista sotien aikana ja niiden jälkeen.

Rosvopaisti-tilaisuuden juhlapuheen pitänyt suomalaisittain arvokkaan sotilassuvun edustaja Tapani Kaskeala muistutti yleisöä aiheesta, mikä tuli esiin monissa haastatteluissa: veteraanit eivät yleensä halunneet puhua kotioloissa lainkaan sotakokemuksistaan.

-Minunkin isäni lähti rintamalle varusmiehenä lukio-opintojen parista, ja palasi takaisin kapteenina. Mutta kokemuksistaan rintamalla, joita oli arvatenkin paljon eri tehtävissä, hän ei koskaan kertonut kotona,  Kaskeala huomautti. Itsenäiseen Suomeen vuonna 2018 syntyneen viipurilaisen piti opiskella metsänhoitajaksi, mutta sota muutti suunnitelmat ja sotilasura oli lopulta edessä. Viipurinlahdella 19-vuotiaana alikersantti johti ryhmänsä talvisodan aikana. Sotien jälkeen hän opiskeli Englannissa puolisen vuotta. Kansainvälistyminen sai jatkoa vuonna 1956 kun hän toimi Suomen ensimmäisissä YK-joukoissa  Libanonissa.

-Siellä isäni joutui rosvojoukon vangiksi ja vietiin vankina näiden leiriin. Päällikkö oli innokas ampuja ja haastoi isäni ampumakilpailuun. Tarkkana ampujana isäni voitti päällikön ja sai samalla tämän luottamuksen. Palkinnoksi hänelle tarjottiin – ei ihan rosvopaistia – vaan tuoreita vuohenaivoja juuri miekalla halkaistusta vuohenpäästä, Kaskeala kertoi. Isä eteni kansainvälisellä sotilasurallaan everstiluutnantiksi ja  palveli Suomen sotilasasiamiehenä Norjassa vuosina 1966-69.

Suomi Talon Rosvopaistijuhla ei kerännyt salia aivan täyteen, mutta myös veteraanien rivit ovat harvenneet.

Tapani Kaskealan kaksi vuotta vanhempi veli, amiraali Juhani Kaskeala, 72, valitsi isänsä tavoin sotilasuran ja toimi ennen eläkkeelle jäämistään (2009) Suomen puolustusvoimain komentajana.

-Nuorin poikani Tuomas suorittaa parhaillaan varusmiespalvelustaan Vekarajärvellä Suomessa, samassa joukko-osastossa jota minun isäni johti sotien aikana. Voin olla varma, että hänen puolustustahtonsa on luja, Tapani Kaskeala vakuutti.

Tällä kertaa suomalaishaalin takapihalle ei kaivettu kuoppaa vaan paisti saatiin mureaksi uunissa. Tavan mukaan SuomiTalon tarjoilu pelasi mutkattomasti ahkerien vapaa-ehtoisten ansiosta. Ja mikä olennaista, paisti oli jälleen maukasta lisukkeineen ja jälkiruokineen.

Teksti ja kuvat:

Mikko Koskinen

Lake Worth, FL