Amerikan Uutiset - Uutisarkisto
”Herra Grön, olemme jo Helsingissä.”
Kun katson ystäväni kasvoja pöydän toisella puolella Lake Worthin keskustassa sijaitsevassa Dave`s Last Resort-ravintolassa, on 30 vuotta kuin pois pyyhkäisty. Sama ääni, sama murre ja sama virne suupielissä, kun hän sanoo:
-Kyl mun elämän voi jakaa kolmeen selvään osaan. Ensimmäinen on se kun voitin Suomen iskelmälaulumestaruuden 1957, nousin pinnalle ja aloin keikkaelämän. Toinen vaihe elämässäni alkoi kun raitistuin vuonna 1977 ja kolmas on menossa nyt kun Marjatta sairastui kolme vuotta sitten muistitautiin, tammikuun 31.päivänä 80 vuotta täyttävä Eino Grön sanoo. Floridan-ystäville Marjatta ja Eino ovat tulleet tutuksi viimeisen runsaan 40 vuoden aikana.
Liikunnanohjaajan koulutuksen saanut nuori Eikka oli ensimmäiseksi urheilija. Hän voitti muun muassa TUL:n panimestaruuden 52 kiloisissa ja sai painirallaan koviakin päänahkoja. Osallistuminen Helsingissä pidettyihin iskelmälaulukisoihin oli porilaisen kaverin päähänpisto.
-Olin lauleskellut paikallisen ravintolan bändissä, mistä kaverini sai ideansa. Tuumasta toimeen ja niin voitin kisoissa kolme eri sarjaa, Eikka muistelee. Nimi ja ääni jäivät silloisen Suomen musiikkigurun Toivo Kärjen muistikirjaan ja tähti oli syntynyt. Laulajan urasta tehdyt kaksi kirjaa ”Eino Grön, enemmän kuin tango” (Jarmo Wirmavirta) ja ”Minulta Sinulle” (Markku Veijalainen) kertovat yksityiskohtaisesti Eikan värikkään tarinan läpi tyynten ja tyrskyjen.
Itse en tuntenut Einoa silloin kun herra A kuului vielä porukkaan. Veturinkuljettajaisäni kertoi että hänen ensimmäinen törmäämisensä legendaariseen laulajaan tapahtui odottamatta.
-Ajaessani junan Helsingin asemalle lähdin tavan mukaan tarkistamaan, että kaikki matkustajat ovat junasta ulkona. Yksi heistä kuitenkin oli vielä sikeässä unessa ikkunapaikalla. Tunnistin miehen, tönäisin kevyesti kylkeen ja sanoin; ”Anteeksi herra Grön, olemme jo Helsingissä”. Hän heräsi välittömästi, pomppasi pystyyyn, sukaisi tukkaansa ja sanoi kohteliaasti: ”Jahah, jahah. Kiitokset vain”, ja marssi ryhdikkäästi ulos.
Itse tapasin Eino ensi kerran hänen täytettyään 50 vuotta. Pelasimme kesäkuussa 1989 tenniksen näytösottelun Aitoon tenniskeskuksen vihkiäisissä. Kyseessä oli nelinpeli, Eino Grön/Matti Ahde vs. Martti Huhtamäki/allekirjoittanut. Päälle kunta oli järjestänyt laivaristeilyn järvellä, mitä ennen Eino ja Matti näyttivät aitoolaisille muutaman golf-swingin – ja pallo lensi kauas.
Nyt kun muistelemme Floridan lämmössä kuluneita vuosia, mikään ei ole muuttunut. Paitsi se, että kummankin golf-avaukset ovat lyhentyneet radikaalisti ja tulokset heikentyneet samalla tavalla. Takana on satoja ja taas satoja yhteisiä golf-kierroksia, Suomessa, Etelä-Ranskassa ja Floridassa. Mutta eihän elämä lopultakaan ole golfista kiinni, vaikka heikot tulokset harmittavat yhä tuhannella meitä kumpaakin. Tämän vuoden golf-kierrokset on Eino osalta miltei pelattu, sillä hänellä on edessään nyt kiireinen vuosi. Työntäyteinen 80-vuotisjuhlakiertue on edessä ja ensimmäisen kerran kasikymppinen nousee lavalle helmikuun loppupuolella.
-Tällä hetkellä kevään ohjelmassa on viitisentoista konserttia eri puolilla Suomea, mutta kiertueen on tarkoitus jatkua kesälläkin ja ehkä vielä syksylläkin, energiaa uhkuva Eino sanoo. On usein ihmetelty mistä hän vuodesta toiseen kaivaa voimansa raskasta kiertue-elämää varten. Oma selitykseni on, että hän kokee uransa eräänlaisena urheilusuorituksena jossa periksi ei anneta. Sitä varten hän pitää kuntonsa huipussaan kalenteriin katsomatta. Milloin Eino ei golffaa, hän käy kuntosalilla, rullaluistelee South Palm Beachin rantatiellä tai käy kuntouimassa.
’-No nyt täytyy kyl sanoo, et viime aikoina en ole jaksanu tehdä paljoakaan kunnon eteen, hän hymähtää selaillessaan Daves` in ruokalistaa. Hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli fiirata kahdeksankymppisiä jälleen täällä palmujen alla, kuten tehtiin kymmenen ja kaksikymmentä vuotta sitten Floridan ystävien ja golf-porukan kanssa.
-No ei se nyt onnistunutkaan tällä aikataululla, kun mun on pakko lentää Suomeen järjestelemään konserttikiertuetta ja mediakin on soitellut jatkuvasti, hän naurahtaa ja siemaisee kulauksen sitruunavettä – ilman jäitä. Viime viikonloppuna Suomen talveen palannut Eikka on taas aikakauslehtien otsikoissa ja tv-ruuduissa pitkin kevättä.
Vaikka Floridan juhla jäi nyt pitämättä, kekkereitä riittää Suomessa. Juuri syntymäpäivien alla kokoontuu suuri joukko Suomen silmäätekeviä AL-yhtymän pääkonttorin juhlatiloihin juhlistamaan Eino Grönin muotokuvan paljastamista. Vieraslista on pitkä ja komea, ja mukaan oli kutsuttu myös presidentti Sauli Niinistö.
Kun en suoraan kehtaa kysyä, kauanko hän vielä aikoo jatkaa esiintymisrumbaansa, johdatan keskustelun asiaan kiertotietä. Eikka ymmärtää yskän ja vastaa samalla mitalla, kiertoteitse.
-Mull oli tuoll Jyväskyläs yksi hyvä kaveri joka lauloi koko elämänsä. Ei kauheen hyvä ollu mutta keikkaa teki jatkuvasti. Kun se täytti 96 vuotta, se piti vielä konsertin ja sanoi sitte mulle että ”katos, mää pidän kuntoo yllä koko elämän jotta voin itse viedä ääneni hautaan.”
Että mitä sitä turhia kyselemään. Eikan tuntien.
Teksti ja kuva:
Mikko Koskinen
Lake Worth, FL