Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

”Olisitko nuorena osannut ajatella, kuinka ihana asia on villasukat?” Tämän kysymyksen esitti  siippa muutama päivä sitten, kun veteli jalkoihinsa villasukkia. Täytyi vastata, etten tosiaan olisi osannut ajatella, vaan nytpä osaan. Jos on talvi pohjoisessa, niin talvi se on Floridassakin. Ihan tervetullut ilmiö se onkin, koska suurimman osan vuotta armas aurinko paahtaa meitä suorastaan armottomasti. Pieni hengähdystauko on oikein tervetullut. Emme siis valita, emme ’missään rakkauvessa’, edesmenneen anoppini sanontaa lainatakseni. Niistä villasukista saamme kiittää sukulaisia, vaikka osaan itsekin sukankutomisen jalon taidon. Miniä Krista on kutonut useamman parin ihania raitasukkia ja poikamme Aleksi väsäsi isälleen hienot sinivalkoiset kuviosukat. Kyllä ovat olleet käytössä ahkeraan tänä talvena!

Kun laittaa villasukat jalkaansa, ottaa kirjan käteensä  ja nostaa jalat ylös jakkaralle ja vaipuu kirjan lumoihin, on nautinto täydellinen. Iän myötä jalat ovat alkaneet kaivata enemmän lämpöä.  Kun aikoinaan vaihdoimme talomme kokolattiamatot (valkoiset!) helpommin hoidettavaan laminaattiin, jaloilta katosi se ihanan pehmeä,hyväilevä tunne, jonka paljasjaloin kulkeminen  kotona toi. Suomalaiseen tapaanhan meillä ei ikinä kävelty kengät jalassa sisätiloissa. Koska meillä ei ole varsinaista eteistä, tulija kompastuu meille tullessaan kenkävalikoimaan, joka antaisi olettaa talossa asuvan isommankin joukon ihmisiä. Amerikkalaista tämä tietysti hämmästyttää. Kun amerikkalaiset niin kovasti ovat desinfioimassa vessojaan ja keittiöitään, niin ihmettelen, miksi kummassa kotona rontostellaan kengät jalassa ja niillä mennään sohville ja sängyille. Kuka haluaa tuoda kadulta eläintenjätökset, purukumit ja sylkyroiskeet kotiinsa? Siellä ne ovat, kengänpohjissa, miljoonat ja miljardit partikkelit valmiina tippumaan kuivuttuaan ohueksi pölyksi... Lapsi, joka hyppii sohvalla lenkkitossut jalassa saisi meikäläiseltä äkkilähdöt riisumaan kenkänsä.

Floridan talvi on kuin Suomen kesä: joskus sataa, tosin harvemmin kuin Suomessa, mutta lämpötilat ovat samaa luokkaa. Tässä viileimpinä aamuina siippa totesikin aamulla lämpömittariin katsottuaan, että  ”lukemat on kuin Vääräjärvellä heinäkuussa”. Totta puhui. Kesällä otin valokuvan aamutuimaan Vääräjärven Keitaalla keittiön ikkunanpielen mittarista. Celsius-asteita oli vain neljä! Se tarkoittaa Fahrenheitin asteikolla 39 astetta. Kun suomalaiset ystävämme surkuttelevat huonoa kesää, me olemme ihan tyytyväisiä vaihteluun. Enemmän siinä kotomaani Suomen ilmastossa vaivaakin talviaikaan valon puute. Sitä taas Floridassa ei tarvitse potea. Aurinko, niin ihana kuin se onkin, on täällä etelässä myös katala kumppani. Vuosikymmeniä etelässä asuneet ihmiset kärsivät auringon vaikutuksista  ihosyövän muodossa. Ihotauteihin erikoistuneet lääkärit ovatkin täystyöllistettyjä tällä tienoolla. Onneksi ihosyöpää on monenlaista eikä se suinkaan aina ole sitä pahinta lajia, melanoomaa. Siihenkin on nykyään hoito olemassa, tärkeää on havaita ongelmat ajoissa. Nykyisin ohjeena on, että kaikkien ulkonaliikkuvien pitäisi käyttää auringonsuojavoidetta, jonka SPF eli suojakerroin on vähintään 15.

Ei ole turhaan varoiteltu, voin sanoa jopa omasta kokemuksestani. Aurinko myös saattaa tehdä iholle hyvää: psoriasis lievenee auringossa. Aurinkoa tarvitaan viidentoista minuutin verran päivässä myös  D-vitamiinin saamiseksi. Me Suomessa asuneet muistamme hyvin lastenneuvoloiden ohjeet pikkulapsille: piti antaa talven pimeimpään aikaan D-vitamiinitippoja, kun aurinkoa ei aina nähty päiväkausiin.Nykyään katselen entiseen kotikaupunkiini Tampereelle  nettikameran kautta.Talvella on vaikeaa osua näkemään mitään kun päivä pohjoisessa on niin lyhyt ja aikaeroa on mannerten välillä seitsemän tuntia. Mutta annas olla, kohta koittaa se aika, että valoa on melkein läpi vuorokauden! Silloin on mukava katsella kaupunkia kahden järven välissä. Jos kiinnostaa, käykääs kurkistamassa osoitteessa:  https://skyviewlive.roundshot.com/tampere/.

Pirjo-Leena Koskinen

Lake Worth, Florida