Suomi Talo
All County Funeral Home and Crematory
KK Car

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

joulu 21, 2017

Mummon Kammari: Joulua juhlii maa...


Suomi jouluna 2014. Auringon kajo iltapäivän myöhäistunteina oli kuvankaunis, mutta pitkään Floridassa asuneen mummon mielestä lämpötilaan oli vaikea sopeutua.

Joulu tulla jollottaa, lauletaan jossain laulussa. Joulun odotus on  erilaista nyt, kun eletään kaksistaan siipan kanssa ja lapset ovat aikuisia ja itsellisiä eläjiä perheineen, suurin osa vielä kaukana meistä. Silloin, kun meidän pojat olivat pieniä, joulunalusaika oli joskus paniikinomaista tohinaa. Jouluruoat, lahjalistat, siivous ja joskus matkavalmistelut, kun jossain välissä joko mentiin mummolaan tai Mummo ja Vaari tulivat meille, myös äitini, jota Mammaksi kutsuttiin. Kun katson vanhoja valokuvia noilta ajoilta, palaa mieleen kuin välähdyksinä kaikenlaisia muistoja. Miten sattuikin, että Turussa asuessamme ja lasten ollessa pieniä olin useana jouluna peräkkäin kamalassa flunssassa. Sepä vasta tilanne kaiken hässäkän keskellä! Erään kerran läksimme vielä viime hetken ostoksille siipan kanssa kaksistaan ja kuinka ollakaan, oloni muuttui niin etovaksi, etten pystynyt autosta ulos lähtemään. Miesparka siinä juoksi pitkin kaupunkia lista kainalossaan ja minä istuin Kauppatorin parkkipaikalla autossa huonovointisena, kaiken varalta muovipussia kädessä pidellen- ettei pikku Mini-automme sisusta tärveltyisi...

Erään jouluntienoon matkan aikana –olimme menossa mummolaan Helsinkiin- työsuhdeautomme sähköt alkoivat kadota kesken matkan. Pakkasta oli melkoisesti ja tunnelma autossa jännittynyt. Auton valot himmenivät ja lämmityslaite oli lakannut toimimasta jo ajat sitten. Miten tässä kävisi? Pääsimme Tampereelta Tervakoskelle asti ja siihen  matkamme sitten hyytyi. Auto oli jätettävä ja taksikyydillä pääsimme Helsinkiin. Silloin opin, että autossa on sellainen osa kuin diodisilta. Se osa oli rikkoutunut auton sähköjärjestelmästä, kertoi korjaaja, kun myöhemmin hain auton pois Riihimäeltä, jonne se oli päätynyt korjattavaksi.

Meidän Pentti-vaari osti pojille kerran joululahjaksi sähköjunasetin, ja sen jälkeen useina jouluina peräkkäin sähköjunaradan osia, vaunuja ja tarvikkeita. Mitäs kun Vaari oli itse veturinkuljettaja, ja olivathan pojatkin kiinnostuneita junista. Kun sitten erään joulun alla tuli puheeksi lahjatoivomukset, sanoi yksi pojistamme : ’Ei ainakaan niitä junan osia!’ Olin havaitsevinani Vaarin ilmeessä pientä pettymystä. Jouluruokien suhteen meidän molempien perheet ovat olleet aika lailla samoilla linjoilla, mutta yksi ero oli: sillit, silakat ja sardiinit, kalat yleensäkin. Niitä piti Koskisen perheessä olla useaa sorttia. Äiti-mammani taas ei voinut sietää lipeäkalaa, eikä ollut suuri sillinkään ystävä. Savustettua kalaa kyllä, mutta  graavikalaa, vaikka olisi lohta ollutkin, hän ei suostunut syömään. Niinpä joskus siippa kiusoitteli äitiäni jouluna, että tottakai meillä Mamman jouluherkkua graavilohta on, siitä vaan ottamaan, iso annos! Kun muutama päivä sitten menimme ostamaan kylmäsavustettua lohta niin kaupan kassalla siippa sanoo: lupaatko, ettet naura? Lupasin, mutta nauru siinä pääsi kuitenkin, kun siippa kaivoi esiin ostoksensa, kasan kalasäilykkeitä. Pitihän se tietää!

Viimeksi olemme olleet joulunvietossa Suomessa vuonna 2014. En kaipaa Suomen talvea, mutta lapsia ja heidän perheitään kyllä. Näin kaksistaan joulunalusaika sujuu rauhallisesti ja joulua vietämme perinteisesti. Jouluaattona meillä on laatikoita ja kinkkua, ajattelinpa tehdä amerikkalaisen miniän yllättääkseni karpaloista vispipuuron jälkiruoaksi. Hän on suomalaisen ruoan ystävä ja tähän asti ainoalla Suomen-reissullaan hän ihastui niin suomalaiseen luontoon kuin ruokaankin. Ilmeni myös, että hän on parempi saunoja kuin minä. Hän viihtyy saunassa pitkään ja hartaasti, toisin kuin anoppinsa, joka karkaa muutaman minuutin jälkeen löylystä vilvoittelemaan. Niin, joulusauna meiltä täällä puuttuu, muuten mennään perinteisin menoin.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! 

Teksti ja kuva:

Pirjo-Leena Koskinen

Lake Worth, FL