Suomi Talo
Finnish-American Rest Home
DesignNS
All County Funeral Home and Crematory
KK Car
Polatsek Law

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

elo 30, 2017

Mummon kammari: Lomamatkalla jossain Suomessa


Saaronniemen kärki Turun Ruissalossa on luonnoskaunis tammilehtoineen ja kesäisin suosittuine uimarantoineen.

Ennen television ja sosiaalisen median aikakautta, minun lapsuuteni Suomessa, tavoitettiin ihmisiä radion tiedotusten välityksellä. Hätätilan sattuessa radiossa luettiin ilmoitus ’Matti ja  Maija Meikäläinen, lomamatkalla jossain Suomessa, ottakaa yhteys kotiin’ tai mihin sitten pitikin yhteys ottaa. Tämä sanonta tuli monesti mieleen tänä kesänä kun kuljimme Suomea pitkin ja poikin.

Ja voi pojat että onkin oltu matkalla! Meidän Suomi-visiittimme kesti tänä kesänä harvinaisen pitkään, kokonaiset seitsemän viikkoa. Se on paljon, kun ottaa huomioon, ettei meillä ole kakkosasuntoa Suomessa, vaan joudumme turvautumaan vuokra- ja sukulaismajoitukseen. Tässä kohdassa lähetän lämpimiä ajatuksia kaikille niille sukulaisille, jotka ovat hyysänneet meitä nurkissaan kuluneena kesänä. Suurkiitos!

Suurlähettiläs Kauko Jämsen viettää kesäisin eläkepäiviään historiallisella Eerolan tilalla Orivedellä Hämeessä. Mummon keltainen sadetakki oli paikallaan tänä kesänä!

Suomi on tunnetusti kesätapahtumien luvattu maa. Me emme suunnitelleet osallistua mihinkään nimettyyn joukkotapahtumaan, lasten ja lastenlasten seura meitä vetää Suomeen. Tall Ships Races Turussa oli kyllä mielessä, jos sattuisi muuten aikatauluun. Ei sattunut. Opiskelukaverilla oli runokirjan julkaisutilaisuus Sysmän kirjapäivillä, harmi, ettei osunut kohdalle. Mutta nuoren kirjailijan kanssa pääsimme juttusille Eräjärven Eerolassa, kun kävimme tapaamassa Kauko Jämseniä ja hänen perhettään. Kauko, eli kutsumanimeltään ’Jämä’ oli 70-luvulla Helsingin NMKY:n korisjoukkueen valmentaja. Diplomaatin ura vei Jämsenin Kaukon itään, meidän perheen veti puolestaan työ länteen, tosin vuosikymmeniä myöhemmin.

Jämsenin perhe asuu kesäisin Eerolan tilalla, joka on ollut saman suvun hallussa jo kolmentoista sukupolven ajan. He pyörittävät Bed and Breakfast-paikkaa tilallaan kesäaikaan ja koko perhe osallistuu työhön. Tytär Jasmin, joka kauniisti tarjoili meille kahvia ja mansikkatorttua, on hyvin taiteellinen nuori nainen. Hänen käsialaansa olivat tilalla monet taideteokset, joista hauskimmat olivat puissa riippuvat sateenvarjot, joiden alla kuulokkeista voi kuunnella Jasminen itse kirjoittamia ja lukemia runoja. Runot on julkaistu kirjassa ’Siellä missä elävät unelmamme’. 

Arvo Ylpön koulu Akaan Toijalassa seisoo yhtä arvokkaana kuin 1800-luvun lopullakin - silloin kun arkkiatri itse hyppäsi koulun ikkunasta pihalle.

Tämä kesä onkin ollut vanhojen ystävyyksien uudelleenlämmittelyä ja sykähdyttäviä jälleentapaamisia. Kävimme myös vierailulla Koripalloliiton entisen puheenjohtajan ja Ilta-Sanomien entisen päätoimittajan, Amerikan Uutisten kolumnistin Martti Huhtamäen kesäkodissa Aitoossa. Kun ’Maralle’ menee kylään, tietää osuneensa oikeaan taloon, kun tienvieressä lukee isoin kirjaimin puiseen kylttiin kaiverrettuna ’MARABO’. Ensimmäisen vierailumme Aitooseen teimme noin kolmekymmentä vuotta sitten tenniskentän avajaisiin. Siellä se kenttä on vieläkin ja varmasti paljon käytettykin. Kauniit ovat maisemat Aitoossa, jo yksin tie perille on nähtävyys ja kokemus Floridan tasankoihin tottuneelle. Totesimme yllättäen, että tapaisimme Huhtamäet vielä uudelleen ennenkuin tämä kesäloma olisi ohi...

Miten onkin, että  niin monet ystävyyssuhteemme liittyvät jotenkin koripalloon..? Poikkeus on kouluaikainen ystäväni Hannele, jota en myöskään ollut tavannut pariin vuosikymmeneen. Minulla oli todella ilo omistaa jo 60-luvulla koulutyttönä ystävä, jolla oli oma auto. Se oli täysin ennenkuulumatonta sen ajan Suomessa. Auto oli valkoinen Ford Taunus, jossa oli punainen ’rättikatto’. Hannele kutsui autoaan Taunoksi. Taunon kera koimme ikimuistoisia tanssireissuja Auran Nuortentalolle tai mihin nyt halusimme mennäkin – ja mehän menimme!  Perustimme kumpikin perheet ja muutimme eri paikkakunnille, Hannele kolmeksi vuodeksi Tanskaan, minä Tampereelle. Mutta nyt, yhteisen tuttavamme välityksellä löysimme toisemme uudelleen. Hannele tuli viettämään kanssamme syntymäpäiväänsä, joka sattuu olemaan sama heinäkuun päivä kuin siipallani Mikolla. Voi elämän kevät!

Ahveniston olympia-allas vuodelta 1952 on remontoitu ja hämeenlinnalaiset pääsevät polskuttelemaan upeisiin metsämaisemiin lähellä kaupungin keskustaa.

Lepokodin lukuringin kanssa on ollut puhetta jo aikaisemmin, josko Akaassa, Toijalassa olisi jäljellä jotain Arvo Ylppöön liittyvää. Mehän luimme Ylpön elämästä kertovan kirjan ja se lupaus, että käyn tarkastamassa ja ottamassa kuvia, piti täyttää. Olisiko mitään rakennusta jälellä? Ylpön kotitalo radan varressa on purettu pois, mutta se koulu, jonka ikkunasta Ylppö pikku pojanvintiönä hyppäsi ulos kesken koulupäivän, on yhä tallella. Lisääkin on rakennettu, mutta alkuperäinen on siellä vielä. Jos olisimme olleet matkalla kaksin, olisin halunnut tarkistaa  vanhan hautausmaan, jospa siellä olisi ollut mielenkiintoisia hautakiviä. Mukanamme ollut pojantytär Anni kuitenkin ilmoitti närkästyksensä ja alkoi haluta kotiin. Katsoimme viisaimmaksi jatkaa matkaa, sillä olimme menossa Lempäälään serkkuja tapaamaan.

Lukurinkini innoittamana kävin eräänä viikonloppuna Raision kauppakeskus Myllyssä. Se onkin valtava alue täynnä kauppaliikkeitä ja kaikkea mahdollista, ihan parhaaseen Amerikan malliin. Sieltä myös löytyy Suomalainen Kirjakauppa, josta kaappasin mukaani ’Syrjästäkatsojan tarinoiden’ viimeisen osan. Pitäisi sanoa oikeastaan viimeisimmän, sillä sarja kuulemma jatkuu vielä. Kunhan tästä päästään arkirutiineihin, jatkuu Paimentytön tarinan lukeminen Lepokodilla.  Tämän sarjan muut osat löytyivät Oulun kauppakeskus Valkean kirjakaupasta, joten nyt on koko tähänastinen sarja saatavillani.

Oulun reissulla kävimme katsomassa mahtavinta parkkihallia, mitä Suomenmaassa löytyy. No, varmaan löytyy Helsingissäkin, mutta tästä hallista en olisi osannut ulos itse omin neuvoin. Onneksi oli paikallinen kuski puikoissa, Selmgrenin Kari, koripalloystäviä hänkin. Selmgrenit ystävällisesti majoittivat meidät pariksi yöksi ja käyttivät vielä mökillään Iissä. Ja kun Oulussa ollaan, pitää käydä Kauppahallissa, jonka pihamaalla seisoo Toripolliisi-patsas. Samanniminen ravintolakin on torin laidassa ja hyvää oli ruoka, jota tarjoilivat.

Oulun keikan teimme junalla. Siinä kyydissä saa itse rentoutua katsomaan maisemia, lukemaan, käymään vaikka kahvilla ja korvapuustilla. Matkustaminen on vielä edullistakin eläkeläiselle. Suomen bensiinihinnat kun ovat huikean korkeat täkäläisiin verrattuna. Autolla matkasimme kuitenkin eniten. Raisiossa kävimme pariinkin otteeseen ja samalla retkeilimme ympäristöissä, sellaista nostalgiareissua, nuoruusaikoja muistelemassa. Olen käynyt lapsuudenkotini  maisemissa melkein joka kerran, kun Turun tienoolla vierailen, niin nytkin. Tällä kertaa yllätyimme siskon kanssa iloisesti, sillä löysimme yhden lapsuudenaikaisen ystävämme asumassa naapurissa, vanhassa kotimökissään. Tapaamisemme oli molemminpuolinen ilo ja aikamoinen yllätys.

Näitä vanhoja tuttuja, kauan kadoksissa olleita vaan ei unohtuneita löytyi tänä kesänä useita. Anoppini lapsuusaikainen sydänystävä  ja mieheni kummitäti on yhä elossa, yli yhdeksänkymppinen rouva Meeri asuu Oulussa. Tapasimme hänet tällä reissullamme ja katselimme valokuvia menneiltä ajoilta. Olimme niin uppoutuneita muisteluihin, että hyvä kun ehdimme junalle ja takaisin Tampereelle!

Turun NMKY:n koripalloilijat kokoontuivat muistelmaan kolmatta Suomen mestaruuttaan (1977), josta tuli kuluneeksi jo 40 vuotta. Kuvassa vasemmalta Kjell Eriksson, Seppo Jalava, huoltaja Harry Bergström, Mikko, Olli Honkaniemi, Aurajoen rannassa sijaitsevan NOOA-ravintolan omistaja Jarmo Ljungqvist ja Esa Rosman. Edessä istumassa "pallopoikana" toiminut Timo Lausti.

Kun koripallosta tuli puhe, niin tietenkin Mikon vanhat pelikaverit Turun NMKY:n ajoilta kuuluvat aina sille listalle, jotka pitää tavata. Niin nytkin. Kun Turkureissullamme päädyimme käymään Naantalissa perinteisellä Merisalin lounaalla, havaitsimme, että telttakylä keskellä Naantalia oli täynnä ruokakojuja – eikä parkkipaikkaa tahtonut löytyä mistään. Ja vastaan marssi pariskunta, joka oli vieläkin helppo tunnistaa: Kari Lehtonen, koripalloilija,  ja vaimonsa Tuula, jotka olivat vieraina meidän häissämme vuonna 1971! Emme ole tavanneet sitten 80-luvun, joten tässä oli taas yksi kauan kadoksissa ollut yhteys! Saattaapa olla, että tämä pari nähdään vielä Floridassa tulevana talvena, niin ainakin lupasivat.

Nostalgiaa kokemassa kävin myös kun ajoin vanhaa kolmostietä Hyvinkäältä Hämeenlinnan kautta Tampereelle. En ollut muistanutkaan, kuinka paljon mäkiä - ja isoja sellaisia! - oli matkan varrella. Tie sinänsä on erinomaisessa kunnossa, mutta se liikennemäärä, mikä nyt rullaa paikoin vieressä kulkevaa moottoritietä pitkin ei millään mahtuisi vanhalle kolmostielle. Jos ei ole kiire ja hoppu, suosittelen tätä vanhaa tietä. Se on kaunista maisemaa, sen varrella on Sääksmäen silta ja Viidennumero ja moni muu näkymä, jota ei moottoritielle näykään.

Suurimman osan lomastamme käytimme kuitenkin lasten ja heidän perheidensä kanssa. Lomamme kolme ensimmäistä viikkoa vietimme taas kaikki 12 perheenjäsentä saman katon alla rauhallisessa maalaismaisemassa järven rannalla. Kaipa me taas ensi kesänä menemme samaan paikkaan, varaus on jo tehty kolmeksi viikoksi. Totesimme jo siipan kanssa, että se riittää. Tämä kesä oli  senverran kylmä, ettei uiminen kiinnostanut lapsiakaan. Paras uintireissu oli käynti Aulangon kylpylässä, tosin yhden kerran kävimme Ahveniston uimalassa, joka oli Helsingin olympialaisten uimastadion. Liian koleat olivat  kelit meikäläiselle uimiseen! Tilastojen mukaan tämä kulunut kesä oli kylmin Suomessa 43 vuoteen.

Amerikan Uutisten toimittajat, puolisoni Mikko ja yli 50 USA vs. Neuvostoliitto-ottelua tuominnut Martti "Mara" Huhtamäki valittiin Finnish Basketball Hall of Fame-kunniagallerian jäseniksi Helsingin Hartwall Areenalla.

Kaiken päätteeksi, juuri ennen paluutamme Floridaan, osallistuimme tilaisuuteen, jonka takia olimme pidentäneet oleskeluamme Suomessa: Hartwall-Areenalla pidettyyn koripallon Hall of Fame-nimien julkistamiseen ja kunniakirjojen jakoon. Onneksi olkoon, Mara ja Mikko ja muut!

Kuvat ja teksti:

Pirjo-Leena Koskinen

Lake Worth, FL