Suomi Talo
Finnish-American Rest Home
DesignNS
All County Funeral Home and Crematory
KK Car
Polatsek Law

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

helmi 23, 2009

Mikähän meihin on mennyt?


Suomi Talolla riitti säpinää viikonlopun aikana.

Suomi-päivät 2009 onnistuivat yli odotusten – mikäli toripuheisiin on uskominen. Myyjien mukaan kauppaa tehtiin jo lauantain aikana enemmän kuin viime vuonna yhteensä.

-Neljä yrittäjää varasi jo myyntikojunsa ensi vuoden tapahtuma varten, kertoi Kerhotalon vetäjä Kari Repo. Toriviikonlopun onnellisimpiin kuuluivat sotaveteraanit, jotka olivat häärineet hernerokan keitossa aamuvarhaisesta: launtaiaamuna myytiin tykillinen rokkaa loppuun runsaassa tunnissa!

Jos suomalaisjuhlan yleisilmettä pitäsi kuvata yhdellä sanalla, lähinnä se olisi “iloinen”.

Juhlaviikon ohjelmat keräsivät satamäärin innokasta yleisöä. Konsertteja kuuneltiin, elokuvia katseltiin ja perinneruokia maisteltiin. Jo avaussunnuntain “Taste of Finland”-maistiaisten menestys ennakoi mitä tuleman piti: Kerhotalolla kävi peräti 230 maksanutta herkkusuuta. Torstain kalastuskisa oli etukäteen jo loppuunmyytynä oma lukunsa, mutta se että oopperataitelijoiden Cynthia Makrisin ja Raimo Sirkiän konsertti veti Lake Worthin Playhouse lähes täyteen, kertoo alueen suomalaisten uudenlaisesta suhtaumisesta omaan vuosijuhlaansa.

Tietysti oli joukossa niitäkin, jotka toivoivat suomalaiskulttuuria levitettävän muullekin alueen asujaimistolle. Mutta näinhän tapahtuikin, sillä vieraiden joukossa oli myös suuri määrä amerikkalaisia.

- Tämä on meille aivan uusi kokemus. Niin ruoka, musiikki kuin tavaratkin ovat sellaista, mitä emme ennen ole nähneet, totesivat ensi kertaa Suomi-päivillä vierailleet lakeworthilaiset Debbie Slattery ja Shirley De Vries. Suomen sotahistoriasta 1939-45 kiinnostunut ja aiheesta näyttelyä pitänyt Brent Essex sai selittää kahden päivän ajan kiinnostuneille, kuinka Suomi taisteli ylivertaista vihollista vastaan ja säilytti itsenäisyytensä.

Suomi-päiviä kunnioitti läsnäolollaan myös Suomen uusi pääkonsuli Ritva Jolkkonen New Yorkista. Hän tutustui ensi kerran Etelä-Floridan suomalaislueeseen vieraillen mm. Lepodilla Lake Worthissa. Siellä hän ojensi Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan Ansiomerkin kultaristein Suomen sodissa kunnostauneelle Erkki Salmelle, jonka tekemä monikymmenvuotinen työ suomalaisen kulttuurin hyväksi samalla nyt palkittiin. Suomen molemmissa sodissa taistellut Salmi muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1952.

- Kertokaa presidentti Tarja Haloselle terveiset, että seuraavan kerran kun hän tulee tänne Lake Worthiin, minä tarjoan hänelle kakkukahvit, Erkki Salmi lähetti pääkonsulin mukana kiitosterveisensä valtionpäämiehelle. – Minä olen aina ollut rohkea ja pelkäämätön mies mutta nyt täytyy tunnustaa, että itkettää, sankari sanoi.

Viikonloppuna Suomi-päiviä kunnioitti käynnillään myös professori Richard Impola, joka oli saapunut parin viikon lomalle veljensä luo Jensen Beachille. Impola on tehnyt  Suomen kirjallisuutta tunnetuksi amerikkalaisille enemmän kuin kukaan muu. Hän on kääntänyt suomesta englanniksi lähes kaikki Kalle Päätalon merkkiteokset, Mika Waltaria ja useiden nykykirjailijoiden tuotantoa.

- Uusin työni on elokuvaksikin kuvatun “Tali-Ihantala”-kirjan käännös, joka on parhaillaan kirjapainossa, professori Impola kertoo. Työn alla hänellä on parhaillaan Minna Canthin näytelmiä.

Mitä sitten Suomi-päivistä jäi käteen tällä kertaa?

Plus-puolelle voidaan kirjata ihmisten iloiset ilmeet, hyvä mieli, taloudellinen menestys ja ennekaikkea positiiviset muistot. Laskusuhdanteesta tai lamasta ei Suomi-torilla ollut tietoakaan kun seurasi vieraiden reipasta rahankäyttöä, toki yhteisen edun nimissä. Se, että viikonlopun torille ei peritty pääsymaksua, osoittautuikin lopulta loistavaksi ideaksi ja oli omiaan avamaan kukkaron nyörit muihin tarkoituksiin.

Entä miinus-puoli? Näin päivä juhlan jälkeen ei ole kuulunut vielä yhtään valitusta. Ei nyt eikä viikon aikana. Mikähän meihin suomalaisiin on mennyt…?

Mikko Koskinen