Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

Jo 17:ttä kertaa vietettiin Suomi Talolla rosvopaistitapahtumaa sotiemme veteraanien, heidän leskiensä ja lottien kunniaksi. Runsaslukuinen yleisö sai nauttia hyvin valitusta ohjelmasta ja herkullisesta lammaspaistiateriasta. Lippuvartoi marssi Tommi Lainkarin soiton tahdissa näyttämön eteen, jonka jälkeen yhdyttiin yhteiseen Sillanpään marssilauluun. Suomi Talon puheenjohtaja Sirpa Aho tervehti sydämellisesti juhlayleisöä todeten monen muun tavoin, että veteraanien joukko on pienenemässä.

-He voivat olla joskus jopa vaatimattomia suurista uhrauksistaan, mutta ovat kyllä ansainneet kaikki mahdolliset kunnianosoitukset, ja monille heistä on siunattu pitkä ikä, lopetti tervehdyksensä Sirpa Aho.

Kari Konnos teki hienon työn haastatellessaan paikalla olleita lottia ja veteraaneja. Hän sanoi, että alkuperäisistä 700.000:sta veteraanista on jäljellä 22.000. Lotat on perustettu v. 1920 ja Neuvostoliiton vaatimuksesta lakkautettu v. 1944. Lottia oli alkujaan 100.000 ja heillä oli monia vaativia tehtäviä.

Kyllikki Lehtonen kertoi olleensa Vaasassa salakirjoituksen koulutuksessa, ja kaikki siellä opittu jäi kyllä päähän. Hän sanoi olevansa ylpeä saadessaan olla synnyinmaansa työssä. Milja Koskinen muisteli miehensä olleen avian etulinjoilla, joka oli heille molemmille kova kokemus.  Marjatta Nieminen palveli pikkulottana Mikkelissä jo 14-vuotiaana päämajan lähettinä.

-Marskin kanssa me yhdessä työtä tehtiin. Se oli kovaa työtä nuorelle tytölle, kun haavoittuneita miehiä tuotiin hoitoon suoraan etulinjoilta, kertoi Marjatta. Veteraaneista Anna Leena ja Erkki Helenius kertoivat ajoista, jolloin Erkki joutui ilmavoimien viestikouluun v. 1944. Pentti Koistinen toimi ilmatorjuntatykistössä Varkaudessa sotasairaalan lähettinä.  Veikko Ahola joutui jo 17-vuotiaana rintamalle. Hän oli mm. Oulussa työssä ja palveli vielä sen jälkeenkin armeijassa. Marja Liisa Palonen  kertoi miehensä rovasti Pentti Palosen sota-ajan palveluista. Hän sanoi, että veteraanit eivät paljon kerro sodan yksityiskohdista. Hänen miehensä toimi jo 19-vuotiaana sotilaspastorina. Kovinta siinä työssä oli kaatuneiden noutaminen rintamalta ja suruviestin ilmoittaminen omaisille. Marja Liisan kunnioitus veteraaneja kohtaan on suuresti kasvanut viime aikoina.

Suomen valtiovallan tervehdyksen toi kunniakonsulimme Peter Mäkilä. Hän oli iloinen siitä, että muistoja tallennetaan ja vapaaehtoisin toimin tehdään työtä sen eteen. Tämän hetken rosvopaistitapahtumat  ovat tiettävästi ainoa Suomen ulkopuolella vietettävä juhla.

-Te, veteraanit ja lotat, piditte Suomen itsenäisenä jo sata vuotta. Suomessa on yli 400 tapahtumaa tänä juhlavuotena, ja mm. Floridassa juhlitaan eduskunnan puhemies Marja Lohelan läsnäoloa Suomi 100 juhlassa 18. helmikuuta Marriott Hotellissa Boynton Beachilla. Hän käy myös tutustumassa Lepokotiin, Kerhotaloon ja Suomi Taloon. Pienen maan suurin voima on itsenäisyys, lopetti Peter Mäkilä.

Rovasti Jukka Joensuu puhui sota-ajoista, jolloin "ei aluksi tiedetty onko tai tuleeko Suomesta itsenäinen". Hänen isänsä unelma rintamalla oli saada vielä joskus syödä riisipuuroa kotona pöydän ääressä, jalat pöydän alla. Rintamalle oli silloin pakko mennä, sitä ei edes kysytty,  ja muistot tulivat mukana. Pastori Joensuu kertoi kaskun: Pohjanmaan sotilaan jalka oli viimein paranemassa. Lääkäri sanoi hänelle, että kyllä sinä nyt tällä voit kävellä aivan hautaan asti. Pohjan poika vastasi harvakseen, että kyllä meillä Pohojanmaalla kannetahan sille viimeiselle matkalle! Pastori -Jukka sanoi, että veteraanien sukupolvi on kantanut meitä historian läpi ja siirtänyt meille vapaan maan.

-Nyt on meidän vuoromme kantaa perinnettä eteenpäin, lopetti rovasti Joensuu.

Harmonikkakerho soitteli juhlaan sopivia säveliä, ja Esko Airikka toimi esilaulajana sekä esitti tunnelmallisen Kodin kynttilät. Finlandian sävelin kohotettiin maljat sata vuotiaalle Suomelle ja veteraaneille, ja ruokarukouksen jlkeen saimme nauttia Suomi Talon keittiön väen valmistamasta herkullisesta lampaan paisti ateriasta. Veteraani Pentti Koistinen  kiitti juhlan järjestelyistä ja muistutti, että tästä lähtien näitä juhlia vietetään pikemminkin  veteraanien muiston kunniaksi. Tällä hetkellä Floridassa on vain 17 veteraania ja lottaa.

Täkäläinen veteraaniyhdistys muuttaakin nimensä tämän kauden jälkeen perinneyhdistykseksi. Mahtava määrä Suomi talon työntekijöitä kutsuttiin jälleen näyttämölle, ja yhdessä laulettiin vaikuttava Veteraanin iltahuuto. "Himmetä ei muistot koskaan saa."

Teksti ja kuva:

Anja Laurila,

Lantana, FL