Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

-Karjalaiset ovat rajan kansaa, jonka on ollut pakko ymmärtää erilaisia kulttuureita. Karjalaisten evakkojen oli sopeuduttava elämään eri heimojen ja tapojen keskellä samalla tuoden omat erilaisuudet toisten hyväksyttäviksi. Karjalaisten oli tultava toimeen vaikeissakin olosuhteissa, mutta juuret ovat olleet ja ovat Karjalassa. Tietoisuus tästä yhdistää, oltakoon missä päin maailmaa tahansa ja siitä voidaan olla ylpeitä. Karjalaisuus elää sydämissä.

Teuvo Sakko

Puoli vuosisataa täyttäneen Floridan Karjalaiset-yhdistyksen puheenjohtaja Teuvo Sakon teksti määrittää tarkasti, keitä karjalaiset ovat ja minkälaisella luonteenlaadulla varustettuina he joutuivat jättämään kotiseutunsa lopullisesti vihollisen tieltä. Se, että eksoottiseen ja kaukaiseen Floridaan muuttaneet karjalaiset pitävät yhä yhtä ja vaalivat perinteitään, osoittaa puheenjohtaja Sakon sanat oikeiksi. Floridan Karjalaiset on vuosien varrella noussut Etelä-Floridan suomalaisalueen suurimmaksi ja elinvoimaisimmaksi suomalaisjärjestöksi.

Ei siis ollut yllätys, että Suomi Talolle kertyi noin kaksisataa karjalaista ja heidän jälkeläistään juhlimaan Floridan karjalaisten 50-vuotista taivalta.

- Kulttuuri on arvokas asia, sillä se nostaa ihmisen luonnontilasta. Tänä päivänä tässä salissa näkyy, maistuu ja tuoksuu karjalainen kulttuuri, Teuvo Sakko totesi avajaispuheessaan.

Puheenjohtaja tiesi mistä puhui. Talon keittiössä ahkeroineet taidokkaat kokit olivat loihtineet juhlasalin keskellä karjalaisen pitopöydän, joka notkui perinteisistä Karjalan antimista: hernevelliä Heinjoelta, sienihepsaa ja uunipottia eli kuuluisaa karjalanpaistia, suussasulavaa lanttulohkoa Pälkjärven tyyliin, suolalohta, ruisleipää ja otrakakkaraa, sekä tietysti karjalanpiirakoita. Ja kun jälkiruuaksi tarjoiltiin vatkattua raparperipuuroa, huusi vatsa jo heivuuta. Pakko oli uskoa. Karjalassa syötiin aina hyvää ja hyvin.

Karjalaisen heimon totuudenhetki koitti vuonna 1944, kun 430 000 asukkaan oli pakko muuttaa kotialueiltaan suursodan jaloista. Ei ihme, että myös muualla asuneet suomalaiset ällistelivät outoa kieltä puhuvia karjalaisia ja heidän tapojaan evakkojen vyöryessä Suomen eri kolkille. Asutuspolitiikan periaatteena oli sijoittaa samoista kylistä lähteneet samoille seuduille sopeutumisen helpottamiseksi.

-Hassuinta esimerkiksi omalla asuinseudullani Raumalla oli, että kun Viipurin Tyttölyseo siirrettiin kaupunkiin poikakoulu Rauman Lyseon yhteyteen, yhteiskoululle annettiin uusi nimi. Naapurin poikien päästessä sitten ylioppilaiksi, heidän todistuksessaan luki että olivat valmistuneet Viipurin Tyttölyseosta, muisteli juhlapuhuja tri Marja I. Urponen kokemuksiaan karjalaissiirtolaisista. Hänen mukaansa monet karjalaiset elämäntavat ja erilainen kulttuuri tulivat tutuiksi raumalaisille.

-Karjalaiset keräsivät syksyisin sieniä, puolukoita ja mustikoita, joita he sitten säilöivät talvea varten. Sienet laitettiin suuriin lasipurkkeihin suolaantumaan ja marjat kuivatettiin. Alueen ruokakulttuuriin he toivat oman leimansa piirakoineen, uuniruokineen ja hapatettuine ruokalajeineen. Kalaa he söivät lähes päivittäin, lihaa vain teurasaikoina. Myös toistensa murteita raumalaiset ja karjalaiset oppivat ymmärtämään, mutta siihen tarvittiin pikkuisen mielikuvitusta, juhlapuhuja muisteli.

Tohtori Urponen muistutti myös karjalaisten kansainvälisestä historiasta, mikä on lyönyt leimansa heidän kulttuuriinsa.

-Karjalaisissa elämäntavoissa näkyy sekä idän että lännen vaikutteita aina 1200-luvulta lähtien. Karjalaisten alueista kävivät taisteluita silloiset suurvallat Venäjä ja Ruotsi. Esimerkiksi Viipuri oli alkujaan lähinnä saksalaisten ja ruotsalaisten asuttama kansainvälinen kaupunki  ja suomalaistui varsinaisesti vasta 1930-luvulla, Urponen valotti historiaa.  Hänen mukansa karjalaisilla, etenkin vienankarjalaisilla, on ollut suuri merkitys tämän päivän suomalaisuudelle.

-Ilman Kalevalaa (Uhtua) suomalaisuus ja suomenkielikin olisivat erilaisia käsitteitä tänä päivänä. Elias Lönnrot kävi 1800-luvun alkupuolella keräämässä aineistoa pääosin Vienankarjalasta ja sen keskuksesta Uhtualta kerätessään kansanrunoutta. Näiden alueiden runonlaulajilla oli suuri merkitys suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisessä, historioitsija totesi.

Hänen mukaansa Karjalan kulttuuriperinne elää vahvana myös tämän päivän Suomessa.

-Esimerkiksi perinteinen karjalainen kyykkäpeli on nykyisin suosittu ja karjalaisia tapoja on nähtävissä mm. Youtube-nettisivustollakin, Urponen totesi.   

Kuten karjalaiseen kulttuuriin lähtemättömästi kuuluu, laulu ja ilonpito virisivät myös Suomi Talolle. Tenori Esko Airikan herkästi esittämät ”Laps olen Karjalan” ja ”Karjalan kunnailla” saivat veden nousemaan useimpien vieraiden silmiin. Ja kuten useissa floridansuomalaisten suurissa juhlissa, lavalle asteli runontekijä Unto Aro, jonka sattuva riimitys irroitti hymynkareen kuulijoiden kasvoille.

Juhlassa muistettiin myös useita jo päivätyönsä yhdistyksen parissa tehneitä karjalaisia. Tunnustuksen saivat kunniapuheenjohtajat Eero Suni, Marjatta Nieminen ja Seppo Palokas. Unholaan eivät jääneet ahkerat ja uskolliset vapaaehtoisetkaan, joista nyt palkinnon saivat Liisa Suni ja Anja Vilkkilä. Kuin kirsikkana kakun päällä puheenjohtaja Teuvo Sakko yllätti yhdistyksen puuhakkaan sihteerin Eija Lindholmin kaivamalla puhujapöntön uumenista komean kunniaplakaatin.

-Tämä asia oli vaikeata pitää salassa, Eija kun tuntee yhdistyksemme kaikki asiat, naurahti puheenjohtaja ojentaessaan palkinnon sihteerilleen. Ilta päättyi, kuinkas muuten, iloisiin tansseihin Suomesta saapuneen Sawottaorkesterin tahtiin.

Teksti ja kuvat:

Mikko Koskinen

Lantana, FL

Amerikan Uutiset-lehti onnittelee lämpimästi ahkeria karjalaisia kulttuurinsa ylläpitämisestä Yhdysvalloissa ja sen osavaltiossa Floridassa.