Suomi Talo
All County Funeral Home and Crematory
KK Car

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

joulu 29, 2016

Kolumni: Tipaton tammikuu


Delawaren amerikansuomalaisen siirtokunnan 300-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 1939 Väinö Hakkila sai Philadelphian Templen yliopiston kunniatohtorin arvon. Kuva: Eduskunnan arkisto.

Vuosi on sitten vaihtunut tammikuulle. Kuohujuomiakin varmaan vuoden vaihtuessa on joka puolella nautittu. Koti-Suomessa väkevien juomien käyttö ja käytön ohjeistukset ovat puhututtaneet aina meidän päiviimme asti. Jos raittiuslupauksia on tehty niin ne on usein allakoitu tammikuulle. ”Tipattoman tammikuun”-lupaus lienee tuttu koko Suomen kansalle. Varmaan moni Amerikan Uutisten lukijoistakin on saattanut jossain elämänsä vaiheessa pitää omaa tipatonta tammikuutaan.

Lehden lukijoille tipattoman tammikuun saattaa tehdä erityisen mielenkiintoiseksi ja hauskaksi se, että idean isän alkuperäinen sukunimi oli Tippa. Alun perin kampanja raittiista kuukaudesta syntyi Suomen eduskunnan puhemiehen Väinö Hakkilan päässä Jatkosodan aikana. Elettiin asemasotavaihetta ja rintamajoukot eksyivät usein puhdetöistä omatoimisen kiljun tekoon muulloinkin kuin Marskin syntymäpäivän kunniaksi. Kyseinen tilanne tulee varmaan elävästi silmien eteen Tuntematon Sotilas-romaanista. Rintamamiesten viinan läträämistä suitsivan puhemies Hakkilan kampanjatunnus kuului ”ei tippaakaan tammikuulla”.

Idean alkuunpanija Väinö Pietari Hakkila (1882-1958) oli syntyisin Lempäälästä Tippa- nimisestä maatalosta. Hakkila sukunimi tuli käyttöön kun Väinön vanhemmat muuttivat Vesilahden puolelle Hakkila nimiseen taloon.

Hakkilalla oli mittava valtiomieshistoria ja hän oli yksi pitkäaikaisimmista Suomen kansanedustajista. Varmasti vuoden 1905 suurlakko ja Vesilahden Laukon kartanon torpparilakot ja –häädöt olivat vahvistamassa hänen siirtymistään sosiaalidemokraattiseen liikkeeseen. Hän oli yksi niistä suomalaisista, jotka aikanaan tarjosivat yösijaa tulevalle vallankumousagitaattori Vladimir Ilits Leninille. Lenin asusteli vuonna 1906 juristiopiskelija Väinö Hakkilan opiskelijaboksissa Helsingin Vuorimiehenkadulla tsaarin ohranaa paossa.

Vuoden 1918 aseellisesta kapinasta Hakkila jäi syrjään. Sisällissodan taisteluita käytiin myös Lempäälässä Hakkilan lapsuuskodin maisemissa. Niihin liittyen punakaarti perääntyessään poltti Hakkilan lapsuuskodin tuhkaksi. Jäljelle jäivät vain kivinavetan sokkelit. Tavallaan voi sanoa, että omat koirat purivat. Kapinan jälkeen hän hoiti monen punakaartilaisen puolustusta sotaoikeuksissa. Suomen Vapaussodan vaiheista tulee varmasti luettavaa enemmänkin vuoden päästä.

Hakkila valittiin vuonna 1920 Tampereen kunnallispormestariksi, joka tehtävä hänellä säilyi aina vuoteen 1952 saakka. Hänestä tuli tuolloin Suomen ensimmäinen ”punainen” pormestari. Hän toimi myös oikeusministerinä Väinö Tannerin hallituksessa1926-27. Aikanaan vuonna 1930 hän joutui myös Lapuan liikkeen aktivistien terrorin kohteeksi. Humalassa olleet muiluttajat sieppasivat hänet kesämökiltään kyytiinsä, antoivat jopa kuolemantuomion mutta tyytyivät mukilointeihin ja kusiaispesässä istuttamisen. Laukon kartanon torpparihäädöt ja Hakkilan väkivaltainen kyyditseminen näkyivät sitten myöhemmin Väinö Linnan ”Täällä Pohjantähden alla” teoksen riveiltä.

Kokemuksistaan huolimatta Hakkila pysyi maltillisella linjalla ja pyrki toiminnallaan edistämään kansallista yhtenäisyyttä. Suomen kohtalonvuodet 1936-45 hän toimi yhtäjaksoisesti eduskunnan puhemiehenä. Sosiaalidemokraattien oikeistosiiven edustajana ja demokratian puolustajana hän saavutti tiukalla mutta rauhallisella asiallisuudellaan arvostusta yli puoluerajojen. Sotavuosina sitä tarvittiin.

Eduskunnan puhemiehen ominaisuudessa yhdessä Ruotsin kuninkaallisten kanssa Hakkila sai vuonna 1938 kutsun Yhdysvaltoihin ruotsalais-suomalaisen Delawaren siirtokunnan 300-vuotisjuhliin. Pääosa Delawareen 1638 rantautuneen Kalmar Nyckel aluksen siirtolaisista oli suomea puhuvia Keski-Suomesta Ruotsin puolen Värmlannin kautta Amerikkaan siirtyneitä kaskenpolttajia. Juhlatilaisuudessa Delawaren asukkaille luovutettiin Väinö Aaltosen muotoilema graniittimuistomerkki, jonka paljastuspuheen Hakkila piti. Samalla vierailumatkalla hän sai Philadelphian Templen yliopiston kunniatohtorin arvon. Puhe radioitiin lyhytaaltolähetyksenä Suomeen ja otettiin Helsingissä äänilevylle.

Teksti:

Timo Toivonen

Lempäälä, Suomi