Suomi Talo
Finnish-American Rest Home
DesignNS
All County Funeral Home and Crematory
KK Car
Polatsek Law

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

kesä 30, 2009

Suomalaiset suvihäät on vuoden projekti


Ja tässä koko komeus, upeat morsiusneidot ja kukkaistytöt hääparin ja bestmanin kanssa.

Pirkkalan vanha hautausmaa on hiljainen. Vain etäinen linnunliverrys halkoo ilman. Aurinko pilkottaa kumpupilven takaa ja pieni tuulenvire heiluttaa hiuksia. Kesäkuinen sää ei kauniimpi voisi olla. Tuossa lepää viisi vuotta sitten kuollut isäni.

-Rauha sielullesi, isä. Toivon että olisit voinut olla mukanamme tänään.

Oikaisen solmioni ja suuntaan askeleeni ripeästi kohti Pirkkalan vanhaa kirkkoa. Tämä perjantai on juhlapäivä. Toiseksi nuorin poikamme Aksu menee Pipsansa kanssa vihdoin naimisiin.

Pariskunnan monivuotinen kihlausaika on tänään siis ohitse. Tyttäretkin ovat jo valmiina. Kaksivuotias Stella saapuu kirkkoon morsiusneitojen kanssa, 10 -kuukautinen Aino on puolestaan ollut mummon ja vaarin (siis vaimoni ja allekirjoittaneen) hoidossa hääpäiväkiireiden aikana.

Kun astumme kauniin kirkon ovesta sisään, alkaa meille valjeta miksi häiden järjestely on kestänyt niin pitkään. Tämän päivän nuoret haluavat tehdä häistään ikimuistettavia. Kaikki yksityiskohdat otetaan huomioon viimeistä piirtoa myöten.

-Monet suomalaisnuoret suunnittelevat häitä jopa toista vuotta. Meiltäkin kului tähän yli puoli vuotta, valistaa Aksu minua myöhemmin.

Yli sata parhaisiinsa pynttäytynyttä vierasta käytävän molemmin puolin on valmis vastaanottamaan hääparin. Mukana ovat kaikki lähisukulaiset vaimoni ja oman sukuni puolelta. Käytävän toisella puolella istuu Pipsan suku. Tuleekohan koskaan enää sellaista tilaisuutta, jossa me kaikki – Suomessa ja Yhdysvalloissa asuvat – kokoonnumme jälleen yhteen?

Kauniinpunaisiin, vartavasten suunniteltuihin juhlaleninkeihin pukeutuneet morsiusneidot saapuvat pienten valkopunaisiin häämekkoihin puettujen kukkaistyttöjen kanssa ja asettuvat paikoilleen. Vaikuttaa siltä, että edellisillan parituntinen harjoitussessio on tehnyt tehtävänsä. Kaikki sujuu suunnitelman mukaan.

Morsiamen isä Eppu (Tapani) luovuttaa juhlallisesti morsiamen sulhaselle. Pastorina toimii kaikkien pirkkalaisnuorten tuntema ja rakastama Ate Köykkä, joka on työskennellyt Tampereen kyljessä sijaitsevan kunnan nuorten parissa vuosikymmeniä. Hääseremonia alkaa. Kuten asiaan kuuluu, pienten lasten äänet halkovat välistä juhlallista ilmapiiriä. Stella pyrkii vanhempiensa luokse alttarille tarkastelemaan lähempää vihkitoimitusta. Mummo hakee hänet hellästi takaisin lehtereille.

Vihkikaava on nykykäytännön mukaan yksikertaisen lyhyt. Pastori viitoittaa parin tietä kohti tulevaisuutta. Pipsalla ja Aksulla on tosin kokemusta yhdessäolosta jo vuosien ajalta. Meistä vanhemmista on silti hienoa, että he halusivat virallistaa suhteensa myös kirkon siunauksella. Omissa häissämme runsaat 38 vuotta sitten Turun Tuomiokirkossa oli vain kahdeksan ihmistä, joten olo näissä häissä tuntuu ylenpalttiselta.

Yllätyskin odottaa juhlaväkeä. Yleisö kohahtaa, kun alttarin takaovi aukeaa ja esiin astuu Suomen tunnetuin mieslaulaja Eino Grön. Hän esittää herkästi hääparin toivelaulun, Eino Leinon kirjoittaman “Laulu Onnesta”.

Juhlallisten lupausten ja sormustenvaihdon jälkeen Ate julistaa Pipsan ja Aksun aviopariksi. Vaimoni silmäkulmasta pursuavat kyyneleet esiin eivätkä omatkaan silmäni jää kuiviksi. Alzheimerista kärsivä äitini ymmärtää myös, että jotain hienoa on tapahtunut ja hän hymyilee onnellisen näköisenä.

Kirkon ulkopuolella hääparia odottavat iloisesti tuulessa vaappuvat saippuakuplat. Riisin heittämistä kartetaan nykyisin sillä se saattaa aiheuttaa ongelmia lintujen ruuansulatukselle.

Hääjuhlaa vietetään 1905 perustetulla Toivon Talolla keskellä Pirkkalan tuuheinta metsää. Talo on koristeltu teeman mukaisesti valkopunaisin sävyin. Pitopalvelun ruoka on erinomaista: savustettua lohta ja Moskovan pataa lisukkeineen. Juomapuoli on myös hoidettu viimeisen päälle. Pipsa ja Aksu ovat molemmat työskennelleet baarimestareina, joten janoiseksi ei jää kukaan. Illan myötä ruokapöydät raivataan keskilattialta ja orkesteri saapuu paikalle. Kahvinpurut levitetään liukastukseksi lattialle ja perinteiset tanssit pääsevät vauhtiin. Myös laulamaan pääsevät kaikki. Pipsa ja Aksu laulavat orkesterin säestyksellä, me vanhemmat myöhemmin karaokeohjelman avulla – onneksi.

Kuten Suomessa juhannuksen alla konsanaan, kello livahtaa huomaamatta jo seuraavan päivän puolelle. Me vanhemmat alamme jo suunnitella poislähtöä, kun taas nuorempi polvi jatkaa juhlaa omaan tahtiinsa. Good for them!

Vasta lentäessämme takaisin kohti Uutta Mannerta meille alkaa selvitä se valtava työ ja kustannusten määrä, minkä nuoret uhraavat nykyisin hääjärjestelyihinsä. Tajuamme, että jokainen työhön käytetty sekunti ja euro on kuitenkin vaivan väärti. Naimisiinhan mennään elämässä vain kerran.

Pirkkala, Suomi

Amerikan Uutiset

Mikko Koskinen