Suomi Talo
Finnish-American Rest Home
DesignNS
All County Funeral Home and Crematory
KK Car
Polatsek Law

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

syys 24, 2009

Julian Lähdesmäen musiikissa soivat nuoruuden ilot ja surut


Springhillin jäsenet vasemmalta: kosketinsoittaja David Appelbaum, laulaja-kitaristi Julian Lähdesmäki, basisti Alex Wright ja rumpali Jussi Tegelman.

Suomessa syntynyt Julian Lähdesmäki ponnistaa amerikkalaiseen musiikkibisnekseen yhdessä bändinsä Springhillin kanssa. Yhtye ansaitsee kannuksiaan pienissä Hollywoodin klubeissa soittamalla ja kasaa parhaillaan ensimmäistä pitkäsoittoaan.

Pitkänhuiskea ja hoikka Julian Lähdesmäki, 21, astuu esiintymislavalle Malibun Kiwanis Chili Cook Off –festareilla porottavan kuumana syyskuisena lauantai-iltapäivänä. Hän tervehtii itsevarmasti katoksen alla heinäpaaleilla istuvaa yleisöä virheettömällä amerikanenglannilla ja aloittaa Springhillin konsertin. Julian laulaa englanniksi ja soittaa kitaraa. Energisyys ja ja rento esiintyminen tarttuvat yleisöönkin. Joka laulu saa raikuvat aplodit. Julianin kappaleet kuvailevat nuoren ihmisen ajatuksia ja elämänangstia. Musiikki on melodista ja mukaansatempaavaa folkin, popin ja rockin sekoitusta. Osa biiseistä on nopeatempoisia, osa hitaita balladeja. Julianin ääni muistuttaa raspikurkkuista Rod Stewartia. Tunnin setin jälkeen Julian ja muut bändin jäsenet, kosketinsoittaja David Appelbaum, basisti Alex Wright ja yhtyeen toinen suomalainen, rumpali Jussi Tegelman, roudaavat soittimensa lavalta autoon. Springhillin tähänastisista suurin keikka on kunnialla ohi.

Julian Lähdesmäki muutti 5-vuotiaana Los Angelesiin Espoosta perheensä mukana 1993. Hänen isänsä Markku on menestyvä valokuvaaja ja äiti Anne Markun toimiston manageri. Perheeseen kuuluu myös tahollaan asuva esikoispoika Tomi, 29. Lähdesmäet asuvat omakotitalossa Malibun kukkuloilla. Paratiisin rauhaa rikkovat aika ajoin maastopalot. Julianin ensimmäinen Amerikan-muisto on toisesta luonnonmullistuksesta – Northridgen maanjäristyksestä tammikuussa -94.

-Olin vasta tullut Suomesta, enkä ollut ikinä kuullutkaan maanjäristyksistä. En ymmärtänyt, mitä tapahtui. Olin ihan kauhuissani seuraavat pari kuukautta sen jälkeen, Julian muistelee. Hänen suomen kielen taitonsa on pysynyt sujuvana – kiitos Tampereella isovanhempien luona vietettyjen lapsuuden kesien.

-Myös kotona puhumme suomea. Onneksi vanhemmilleni oli tärkeää, että pidän hyvän suomen kielen ja käyn säännöllisesti Suomessa, jotta tiedän, mistä olen kotoisin, Julian kiittää. Maahanmuuttaja aloitti koulunkäyntinsä Amerikassa. Sopeutumista helpotti hieman Suomessa käyty englanninkielinen esikoulu.

-Minulla ei aluksi ollut paljon kavereita varmaan sen takia, koska en puhunut yhtä hyvin englantia kuin he. Oli vaikeaa päästä kiinni koulun rytmiin. Kesti pari vuotta, ennen kuin ymmärsin kieltä tarpeeksi hyvin pärjätäkseni koulussa ja saadakseni kavereita. Tulin ehkä myös enemmän amerikkalaiseksi, Julian miettii. Hän kylläkin kertoo kokevansa itsensä ennen kaikkea suomalaiseksi. Musiikki tuli hänen elämäänsä sattumalta.

-Minulla oli yksi todella hyvä koulutoveri, jonka kanssa hengailimme päivittäin. Keksimme yhdessä uusia harrastuksia. Jos hän alkoi skeittaamaan tai pyöräilemään, minäkin aloin. Eräänä päivänä leikimme kitaroilla hänen vanhempiensa talossa. Jotenkin se vaan natsasi, että tämähän on hauskaa. Menin kotiin ja aloin opiskella Beatlesin ja Oasiksen kappaleita. Siitä se lähti.

Julian koulutti itse itsensä muusikoksi

-Luin kirjoista sointuja, kuuntelin kappaleita ja aloin soittaa mukana. Soittaminen ja laulaminen tulivat minulle helposti. Sen takia varmaan innostuin siihen enemmän kuin muihin harrastuksiin. Oli helppo jatkaa musiikkiharrastusta, oppia lisää ja nauttia siitä.

Hän valmistui Calabasasin high schoolista 18-vuotiaana 2005. Sen jälkeen seurasi opiskelujakso Santa Monica City Collegessa.

-Halusin opiskella musiikkia, koska olin juuri aloittanut soittamaan pari vuotta aikaisemmin. Halusin opppia lukemaan nuotteja ja kirjoittamaan kappaleita teorian kautta. Mutta jotenkin opettajat ja muut ihmiset siellä eivät ottaneet sitä niin tosissaan. Niinpä lähdin sieltä vuoden jälkeen, Julian kuvailee. Hän esiintyi pienissä klubeissa eri kokoonpanoissa laulusolistina ja kitaristina, mutta jotain jäi puuttumaan.

-Alkoi tuntua hassulta olla siinä sivussa ja soittaa vain muiden kappaleita, kun minulla oli niin monta omaakin jo silloin. Heti kun opettelin soittamaan, aloin kirjoittaa kappaleita.

Julianin oma bändi Springhill (käännös sukunimestä Lähdesmäki), on viiden vuoden kehittelyn tulos. Yhtye on ollut kasassa vuoden päivät. Bändin musiikki koostuu Julianin itse kirjoittamista kappaleista. Niistä tuoreimmat ovat syntyneet vasta viime viikkoina.

-Istun pianon ääressä tai huoneessani ja soitan kitaraa. Joskus herään keskellä yötä. Tulee joku idea ja alan soittaa kitaraa.

Julian Lähdesmäki keikalla Malibussa.

Vanhemmat tukevat täysipainoisesti Julianin uraa

-On uskomatonta, että he uskovat minuun tarpeeksi, että jaksavat rahoittaa musiikkiani ja ideoitani, nuorimies kiittää. Hänellä ei tällä hetkellä ole muita tuloja kuin bändin saamat satunnaiset palkkiot.

-Työskentelen harjoittelijana Emblem-nimisessä studiossa Calabasasissa. Työstä ei vielä makseta, mutta siitä voisi tietysti tulla työpaikka. He opettavat minulle, miten bisnes ja studio toimivat.

Julian on myös alkanut tehdä yhteistyötä Grammy-palkinnon voittaneen Jeff Silbarin kanssa. Mies muistetaan yhdessä Larry Henleyn kanssa kirjoittamastaan kappaleesta “Wind Beneath My Wings”, jonka Bette Midler teki tunnetuksi tulkinnallaan.

-Olemme kirjoittaneet nyt noin 6 kappaletta yhdessä.

Inspiraatio biiseihin tulee omista kokemuksista ja ympäröivän maailman uutisista. Biisi saattaa syntyä jopa kymmenessä minuutissa.

-Kun Suomessa sattuivat ensimmäiset kouluampumiset, menin huoneeseeni ja rupesin soittamaan kitaraa. Viisi minuuttia myöhemmin juoksin alakertaan sanomaan, että hei, minulla on uusi kappale – kuunnelkaa. Kappaleen nimi on Going Down.

Kappale “Summer Said” taas kertoo kaihosta lapsuuden kesiin.

-Siinä kerrotaan siitä, että lapsena kesä on mahtava vuodenaika – pääsi koulusta ja oli vapaana. Kävin aina Suomessa ja välillä olin täällä kavereiden kanssa. Nykyään, kun ei ole koulua eikä oikeastaan mitään muutakaan, mistä saisi breikin kesällä, se kesäfiilis on jotenkin hävinnyt. Siitä ei nauti enää samalla tavalla.

Myös kappaleessa “La La La La” on haikea teema.

-Se puhuu siitä, että ennen oli paljon helpompaa. Varsinkin 60-luvulla kaikki tuntui olleen paljon vapaampaa. Samanlaista kulttuuria ei ole enää, että oltaisiin onnellisia ja nautittaisiin elämästä. Nyt kaikki on koko ajan vaan sotaa ja kuolemaa ja töitä pitää tehdä yhdeksästä viiteen.

Anne, Julian ja Markku Lähdesmäki Malibu Kiwanis Cook Off –festareilla.

Tätä nykyä Springhill levyttää ensimmäistä albumiaan. Tavoitteena on saada oma agentti ja sitä kautta sopimus levy-yhtiön kanssa. Julianin vinkki nuorelle muusikon urasta haaveilevalle on luottaa itseensä.

-Työpaikalleni studioon on tullut ihmisiä, jotka sanovat, että bändejä on niin paljon, että keskity tähän työpaikkaan, meillä on sinulle hyviä mahdollisuuksia täällä. Se loukkaa. He sanovat, että minun pitäisi luopua unelmistani. En ikinä laittaisi työpaikkaani bändin ja musiikin edelle. Ei kannata kuunnella ketään muuta. Sinun on tehtävä kaikki itse ja löytää oma tiesi.

Julianin musiikkia voi kuunnella osoitteessa: www.myspace.com/songsofjulian

Los Angeles, Kalifornia

Amerikan Uutiset

Tomi Hinkkanen