Suomi Talo
Finnish-American Rest Home
DesignNS
All County Funeral Home and Crematory
KK Car
Polatsek Law

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

syys 23, 2010

Arizonassa piikkilanka-aita erottaa Meksikon Yhdysvalloista


Ihminen tarvitsee ainakin 10 litraa vettä päivässä selviytyäkseen näistä maisemista hengissä.

Rajavartioston helikopterit pörräävät ilmassa, citymaasturit partioivat maanteillä ja viranomaiset tarkastavat papereita rajalla. 600 kansalliskaartin sotilasta on saapunut rajan vahvistukseksi. Silti elämä Nogalesin rajakaupungissa soljuu päällisin puolin rauhallisesti. Kaupungin halkaisee 15 metriä korkea rauta-aita. Sen takana asuu puoli miljoonaa meksikolaista, rajan USA:n puolella asukkaita on 20 000. Rajan ylittää päivittäin laillisesti sadoittain meksikolaisia. He saapuvat shoppailemaan liikekaduille ja Wal-Martin tavarataloon. Ilman heitä Nogales ei pärjäisi.

Humaine Borders -järjestön Sofia Gomez ja pastori Ed autiomaan vesipisteessä. He yrittävät estää dokumentoimattomien siirtolaisten kuoleman vedenpuutteeseen.

Yhdysvaltoihin saapuu myös tuhansia dokumentoimattomia rajanylittäjiä Meksikosta. Tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta huippuvuosien puoli miljoonaa rajanylittäjää vuodessa on pudonnut ehkä puoleen. Eniten tulvaa on tyrehdyttänyt taantuma. Kiristynyt rajavalvonta on ajanut siirtolaiset syrjäisille autiomaakaistaleille, joita heidän on taitettava pari, kolme päivää ennen turvaan pääsyä. Kaikki on organisoitu alusta loppuun saakka. Meksikolaiskylissä ns. kojootit mainostavat vievänsä halukkaat Yhdysvaltoihin 2000 – 3000 dollarin maksusta. Itse rajan yli luotsaaminen on ulkoistettu oppaille. Perillä siirtolaiset viedään ns. turvataloon, josta kuljetetaan tahoilleen. Jokainen tietää jo lähtiessään, mille paikkakunnalle ja mihin työpaikkaan päätyy.

Daniel Bellin isännöimällä ZZ Cattle Corporationin härkätilalla on 20 tuhatta hehtaaria liittovaltiolta vuokrattua maata. Dan kuljettaa vieraat maastoautolla pitkin mäkistä ja mutkaista tietä, joka ei ole karjapolkua kummempi. Hiekka-autiomaata odottaneita kohtaakin vihreä maasto mesquite-puineen. 13 kilometrin matkaan kuluu tunti. Tie päättyy korkeaan raja-aitaan, joka on tässä kohden kalterimallia. Aita aaltoilee maastoa mukaillen itään päin niin pitkälle kuin silmä kantaa. Mutta lännessä kalteriaita päättyy. Raja jatkuu tästä metrin korkuisena piikkilanka-aitana. Lapsikin pystyisi nostamaan piikkilankaa ja ylittämään rajan. Dan nostaa pusikosta näytteeksi kaksi tyhjää muovipulloa. Jäämistöä rajanylittäjiltä. Tilallinen kohtaa viikottain Meksikon tulijoita. Dan antaa heille vettä ja on jopa asentanut karjan juottoaltaille vesihanat, jotteivat vieraat rikkoisi vesiputkia. Dan on nähnyt myös muulijonon, jonka edessä kulkee miehiä AK-47 -konepistoolein varustautuneina. Huumekuriireja. Heistä rancher pysyy niin kaukana kuin mahdollista. Dan Bell toivoo, että raja saataisiin turvattua, jotta hän voisi keskittyä liiketoimintaansa – karjan kasvattamiseen.

Anita ja Keijo Korhonen ovat kotiutuneet Arizonaan.

Puolimatkassa rajalta pohjoiseen valtatiellä on katos – rajavartioston check-point. Rajavartija kysyy, olemmeko USA:n kansalaisia. Kun vastaamme, että Suomen, hän pyytää nähdä passimme ja heilauttaa meidät sitten kädellään eteen päin.Tucsonin ulkopuolella omakotitalossa asuvat Anita ja Keijo Korhonen löytävät tämän tästä rajanylittäjiä mailtaan. He antavat heille vettä ja leipää, mutta eivät kyytiä kaupunkiin, sillä se olisi lainvastaista. “Ei ole minun tehtäväni valvoa lakia”, Arizonan yliopistossa valtiotieteitä opettava professori Keijo Korhonen toteaa kysymykseen, ilmiantaako hän maahanmuuttajat viranomaisille. Tucsonissa ihmisoikeusjärjestö Humaine Bordersin työntekijät Sofia Gomez ja pastori Ed ovat lähdössä kierrokselleen. Järjestöllä on 38 vedenjakelupistettä ympäri Sonoran autiomaata. Taas matkustamme kuoppaista soratietä, kunnes kaktusmetsän yllä siintää sininen lippu – merkki vesipisteestä. Sofia avaa säiliön ja tarkistaa mittatikulla, kuinka paljon vettä on jäljellä. Kierrämme neljä pistettä. Kahteen on lisättävä vettä. Ihminen tarvitsisi tässä helteessä 10 litraa nestettä päivässä, mutta sellaista määrää on mahdotonta kantaa mukanaan. Niinpä Arizonassa kuolee yli 200 rajanylittäjää vuodessa nestehukkaan. Pelkästään heinäkuussa menehtyi 59, joukossa pikkulapsia. Yllättäen myös Sofia Gomez toivoo, että raja saataisiin tilkittyä, jotta kuolemilta vältyttäisiin. Siirtolaislakiuudistuksen toteutumiseen nainen ei jaksa uskoa. Kissa-hiiri -leikki USA:n ja Meksikon rajalla jatkuu.

Kirjoittaja Tomi Hinkkanen piikkilanka-aidan luona, joka on Meksikon raja. Vasemmalla näkyy korkea kalteriaita.

Kommentti: Kansakunnan sylkykuppi

Yhdysvallat tarvitsee kipeästi täydellistä siirtolaislain uudistusta. Sen puutteessa dokumentoimattomia siirtolaisia käytetään poliittisina pelinappuloina ja härskisti hyväksi tavalla, joka muistuttaa neekeriorjuuden ajasta. Arizonan uusi siirtolaislaki olisi alkuperäismuodossaan vaatinut poliisia tarkistamaan jokaisen ulkomaalaiselta näyttävän paperit kuin Natsi-Saksassa ja tehnyt laittomasta rajanylityksestä vakavan osavaltion rikoksen. Onneksi liittovaltion tuomari tyrmäsi SB1070 -lain pääkohdat perustuslain vastaisina. Lain pelossa satatuhatta siirtyi Arizonasta muihin osavaltioihin. Phoenixissa tyhjeni kokonaisia kaupunginosia. Valtaosa kansasta tuntuu kannattavan kovia otteita. Totta, että maahan muuttaminen ilman työ-ja oleskelulupaa on lainvastaista. Mutta miten on itse sen lain laita? Tämän lehden lukijoista moni on tullut maahan silloin, kun vihreän kortin sai parissa kuukaudessa. Moniko edes tietää, miten se nykykään onnistuu? Mahdotonta ilman avioliittoa amerikkalaisen kanssa – ellei sitten ole nero, upporikas tai uskomattoman onnekas. Eli, on jonkun alan huippu, sijoittaa maahan miljoona dollaria, tai voittaa viisumiarpajaiset. Siksi suomalaisiakaan ei enää tänne juuri muuta. Ironisinta, että tiukkaa siirtolaispolitiikkaa vaativat ovat kyllä valmiita

Rancher Dan Bell vuokramaillaan Meksikon rajan tuntumassa.

hyödyntämään dokumentoimattomien työpanoksen. Sen voi kukin mennä todistamaan mille tahansa pellolle, ravintolan keittiöön, puutarhaan, hotelliin tai teurastamoon. Ei riitä, että he saapuvat maahan henkensä kaupalla. Ei se, että he saavat elää joka päivä kiinnijäämisen pelossa. Ei, että tekevät likaiset työt – leikkaavat nurmikkosi, kaitsevat lapsesi, tiskaavat astiasi ja poimivat ostamasi vihannekset ja hedelmät. Ei, että uurastavat ilman lomia tai eläkkeitä, kunnes kuolla kupsahtavat. Ei, se ei riitä. Heidän osanaan on myös olla kansakunnan sylkykuppi. Heitä syytetään työpaikkojen viemisestä, koulujen ja sairaaloiden kuormittamisesta. Heidän Yhdysvalloissa syntyneiltä lapsiltaankin haluttaisiin evätä maan kansalaisuus! Mitäköhän muuten kovan linjan kannattaja itse tekisi, jos olisi syntynyt rutiköyhään meksikolaiskylään ilman mitään toiveita tulevaisuudesta? Missä on ihmisyys?

Nogales, Arizona

Amerikan Uutiset

Tomi Hinkkanen