Suomi Talo
All County Funeral Home and Crematory
KK Car

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

huhti 22, 2013

KOLUMNI: Amerikansuomalainen Lepokoti tekee kuolemaa


Life Wellness-konsulttiyrityksen omistaja Mark Eklo esitteli Lepokodin rakennussuunnitelmia jäsenten vuosikokouksessa lokakuussa 2012. Rakentamisen alkuun ei kuitenkaan ole päästy sillä remontin alle joutuikin FARH:n henkilökunta, jonka toiminta on perinteisesti saanut kiitosta asukkailta ja heidän omaisiltaan aina viime tammikuun loppuun asti.

Kanssatyötekijöitä kunnioittava suomalainen työilmapiiri sekä positiivinen palveluhenki ovat tyystin kadonneet kevään aikana Lake Worthin amerikansuomalaiselta Hoitokodilla. Jääkylmäksi muuttunutta ilmapiiriä valittavat niin suomalaiset työntekijät, asukkaat ja heidän omaisensa sekä muut yhteistyökumppanit. Syynä muutokseen on yrityksen uuden toimitusjohtajan ja hänen aisaparinsa, Hoitokodin uuden sairaanhoidon johtajan mielivaltainen henkilöstöpolitiikka, joka ei noudata edes talon omia sääntöjä. Yhtiön hallitus kuitenkin ummistaa silmänsä tulehtuneelle tilanteelle, joka vääjäämättä johtaa amerikansuomalaisen lepokotitoiminnan loppumiseen Etelä-Floridassa.

Mistä Lake Worthin (nykyisin Lantanan) amerikansuomalaisella lepokodilla oikein on kysymys? Katsaus lepokodin historiaan lienee paikallaan.

Finnish-American Rest Home Inc. perustettiin 1970-luvun alussa todelliseen tarpeeseen. Vuosien 1910-30 Suomesta Yhdysvaltoihin tapahtuneen suuren muuttoaallon mukana saapuneet suomalaissiirtolaiset alkoivat vetäytyä hyvin ansaitulle eläkkeelle 1960- ja -70-luvuilla. Esimerkiksi varakkaiden newyorkilaisperheiden palveluksessa elämäntyönsä tehneiden suomalaisten sisäkköjen ja taloudenhoitajien joukko oli valtava. Suomalaisina heihin ja heidän työnsä  jälkeen oli totuttu luottamaan maailman metropolissa Manhattanillakin.

Usein avioitumattomille palvelijoille kävi Etelä-Florida tutuksi isäntäperheiden talvimatkojen yhteydessä. Kultaiset vuodet tropiikin lämmössä oli houkutteleva ajatus, mutta perheiden palvelijanhuoneissa asuneilla oli yksi ongelma:  heillä ei ollut omaa asuntoa. Koska palvelijan palkkaetuihin kuului yleensä huoneen lisäksi myös ruokaetu, jäi rahapalkka lähes kokonaan säästöön. Suomalaiset ”maidit” olivat sangen varakkaita eläkkeelle jäädessään.

Sinivalkoinen henki alusta lähtien

Floridan kasvavassa suomalaisyhteisössä heräsi  1960-luvun lopulla rohkea idea: rakennetaan lepokoti pelkästään suomensukuisten siirtolaisten käyttöön. Finnish-American Rest Home Inc. perustettiin ja pankkilainalla hankittiin tontti Lake Worthin suomalaiskaupungista, hyvältä liikepaikalta I-95-valtatien varrelta. Idea tuotti heti tulosta. Yhden ja kahden hengen huoneet menivät kuin kuumille kiville ja jonotuslista oli pitkä. Lepokodin kaikki 150 asukaspaikkaa olivat vuodesta toiseen täynnä.

Alkuperäisen suunnitelma sisälsi myös Lepokodin yhteyteen rakennettavan Sairaskodin(Nursing Home), joka valmistui vuonna 1983. FARH:n tytäryhtiöksi perustettu American-Finnish Nursing Home, Inc . oli alusta lähtien avoin kaikille kansalaisille koska sen asukkaat saivat myös valtion tukea (medicare). Jos aviopuolisoista toinen sairastui, siirto saman katon alla oli joustava ja puolisot voivat tavata toisiaan joka päivä. Ja kun asukas tervehtyi, hän palasi takaisin Lepokodin puolelle. Talossa vallitsi sinivalkoinen henki; suomenkieli, suomalainen keittiö, musiikki ja aktiviteetit olivat asukkaille kaikki tuttuja entisestä kotimaasta. Talossa vieraili lähes päivittäin paikallisia amerikansuomalaisia esiintyjiä, usein vapaaehtoispohjalta.

Asenteet ja markkinatilanne muuttuneet

Lepokoti täytti tehtäväänsä (missio) ensimmäiset 35 vuotta moitteettomasti. Mikä parasta, Lepokodin asukkaiden vuokrat pystyttiin pitämään reilusti alle markkinahintojen sillä kaikille avoin Hoitokoti tuotti tulosta yli oman tarpeen ja pystyi kompensoimaan Lepokodin menoja.  Lisäksi kymmenet Lepokodin asukkaat osoittivat kiitollisuuttaan ja testamenttasivat omaisuutensa suomalaiskodille. Lahjoitussummat nousivat takavuosina kymmeniin, jopa satoihin tuhansiin dollareihin. Lahjoitukset rahastoitiin ja sijoitettiin osakkeisiin. Vielä 1990-luvun lopulla FARH:n koko omaisuuden arvoksi mainittiin julkisuudessa noin seitsemän miljoonaa dollaria.

Uudelle vuosituhannelle tultaessa yhteiskunnan asenteet lepokotiasumista kohtaan muuttuivat. Muutos tapahtui niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Sen sijaan että autettuja asumispalveluita tarvitsevia (assisted living) kansalaisia olisi ohjattu lepokoteihin, alettiin kansalaisia kehottaa asumaan kotona niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Syntyi valtava määrä yrityksiä, jotka alkoivat tarjota vanhuksille autetun asumisen palveluita suoraan kotiin. Seurauksena oli, että lepokotien asukamäärät kääntyivät laskuun mikä kiristi kilpailua markkinoilla.

Suuntauksen muutos aiheutti myös asukasprofiileissa muutoksen: lepokotiin tultiin entistä huonompikuntoisina, mistä johtuen asumisajat ovat lyhentyneet ja asukaskierto kasvanut, mikä  on omiaan kasvattamaan kilpailua entisestään. Viimeaikaisten tietojen mukaan lepokotiin tullaan nyt siinä kunnossa, mikä ennen olisi edellyttänyt jo hoitokotiasumista. Hoitokotiasukkaiden kunto puolestaan vastaa tänä päivänä entisten aikojen sairaalapotilaiden terveystasoa. 

Uusrakentaminen torpedoitiin

Finnish-American Rest Home teetti parisen vuotta sitten markkinatutkimuksen alueen Etelä-Floridan lepokotiasumisesta. Sen mukaan modernien lepokotien käyttöaste oli hämmästyttävän korkea (noin 97%) ja kasvaa lähivuosina eläkeläisten paratiisissa Palm Beachin piirikunnassa. FARH:n hallitus päättikin rakennuttaa kaikki yrityksen palvelutilat uudelleen nykyaikaa vastaaviksi.

Jo yli 40 vuotta palvelleet tilat todettiin vanhanaikaisiksi, vaikeasti markkinoitaviksi kiristyneessä kilpailussa ja osiltaan jo lain vastaisiksikin. Etenkään Hoitokodin (Nursing Home) neljän hengen huoneet ja käytävillä sijaitsevat saniteettitilat eivät vastanneet nykyajan vaatimuksia. Paitsi että tiloja uhkasi mahdollinen toimintakielto lepokotitoimintaa valvovan AHCA:n taholta, potentiaalisten asukkaiden omaisten palaute palvelutiloista oli negatiivinen heidän tutustuessaan tiloihin. FARH:n toimintaa rajoitti myös muistihäiriöisten osaston (Alheimers unit)puuttuminen. Ovelta on vuosittain jouduttu käännyttämään kymmeniä  asukasehdokkaita.

FARH:n hallitus esitti jäsenistölle uudelleenrakentamissuunnitelman syksyn 2011 vuosikokouksessa. Suunnitelma sisälsi kokonaisvaltaisen rakennussuunnitelman Azheimers-yksikköineen, lepo- ja hoitokoteineen sekä  itsenäisen asumisen yksiköt. Jo suunnitelmatasolla joukko suomalaisia hyökkäsi rajusti  FARH:n hallitusta vastaan ja haastoi sen oikeuteen. Ryhmän tavoitteena oli myös yhtiön sääntöjen muutos, joka saa lainvoiman vain jäsenistön niin päättäessä. Jupakka sivujuonteineen ja oikeusjuttuineen raukesi vuoden 2012 puolella mutta vahinko oli tapahtunut. FARH:n asianajajakulut nousivat kymmeniin tuhansiin dollareihin, mikä oli omiaan vauhdittamaan rahavarojen hupenemista.

Yhtiön tilejä rasittivat myös rakennussuunnitteluun uhratut varat, joiden loppusumma kaiken kaikkiaan nousi lähelle $300 000. Ensimmäisen suunnitelman mukaan Lepokodin uudelleenrakentamisen budjetti olisi noussut noin $25 miljoonaan dollariin. Sittemmin rakennussuunnitelmaa on karsittu ja esimerkiksi kolmen erillisen Alzheimers-yksikön rakennusbudjetiksi on määritelty noin viisi miljoonaa dollaria.

Konsultit kutsuttiin apuun

Kesällä 2012 FARH:n yhdeksänhenkinen hallitus päätti palkata lepokotirakentamiseen erikoistuneen konsulttitoimiston hoitamaan yrityksen uudelleenrakentamista. Hallituksen jäsenen Bea Haapasen suosituksesta konsultointisopimus allekirjoitettiin Life Wellness-yhtiön kanssa, joka aloitti työnsä syyskesällä 2012. Tutustuttuaan tilanteeseen, toimisto esitti toisen, lepokotitoiminnan kehittämiseen erikoistuneen konsulttitoimiston Riverwood Managementin valjastamista FARH:n käyttöön. Sopimus Riverwoodin kanssa allekirjoitettiin syksyllä 2012. FARH:n pitkäaikainen toimitusjohtaja Hanna McColough (administrator) sanottiin irti. Konsulttitoimiston nimeämä uusi administrator John Morris tuli vetämään yhtiötä. Pian ilmeni, että Morris oli alan ammattimies ja hänen tiukka  mutta miellyttävä johtamistapansa alkoi tuottaa tulosta. Etenkin Hoitokodin puolella, jonka työtapoja ja organisaatiota alettiin uudistaa voimakkaasti, taloudellinen tulos alkoi kohentua.

Syksyllä 2012 hallitus hyväksyi Riverwoodin esittämän uuden  liiketoimintanimen The Village on High Ridge - Owned and operated by FARH, Inc.  Uudeksi tunnukseksi tuli Suomen kansalliskukka kielo (lily of the valley).Nimi ja tunnus esiteltiin jäsenistön vuosikokouksessa lokakuussa 2012.  Nimenvaihdoksen taustalla oli pyrkimys markkinoida talon palveluita entistä enemmän amerikkalaisille koska suomalaisten kultaisia vuosia viettämään siirtyvien joukko ei enää riittänyt täyttämään taloa. Vuosikouksen yhteydessä FARH:n johdossa tapahtui merkittävä muutos, kun pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja Sylvia Skillin jätti tehtävänsä ja tilalle astui June Rantanen. Hallituksen kokoonpano säilyi muuten lähes ennallaan.

Riverwood sai lähteä

Lepokodin ja Hoitokodin käyttöasteiden käännyttyä laskuun kesällä ja syksyllä 2012, yrityksen kassavirta kääntyi negatiiviseksi ja sen oli pakko turvautua omaan vapaaseen pääomaan turvatakseen päivittäinen toimintansa. Suurin lasku asukamäärissä tapahtui joulun alla 2012, kun Sairaskodin puolelta katosi parissa kuukaudessa noin 20 asukasta – sairaalaan joutumisen tai kuoleman kautta. Hoitokodin 60 paikasta vain kaksi kolmasosaa oli käytössä eikä se pystynyt enää kompensoimaan Lepokoti-asukkaiden asumista.

Myöhäissyksyllä 2012 FARH:n hallitus, jossa on edustettuna sen yhdeksän perustajajärjestön maallikkoedustajat varajäsenineen, päätti kuitenkin irtisanoa Riverwoodin sopimuksen irti. Koska puoli vuotta toimintaa johtanut administrator oli konsulttiyrityksen palkkalistoilla, jätti hän paikkansa tammikuun 2013 lopussa. Lain mukaan American-Finnish Nursing Home Inc. (Hoitokoti) ei kuitenkaan voi toimia ilman että toimintaa johtaisi Floridan valtion hoitokotilisenssin omistava henkilö.

Pätevän John Morrisin tilalle oli löydettävä uusi administrator. Hallitus valitsi hätäisesti amerikkalaisen James  Thompsonin. On selvinnyt, että mikäli hänen taustansa ja toimintansa  alalla olisi tutkittu huolellisesti, valinta olisi voinut päätyä toiseen ehdokkaaseen.

Thompsonin astuttuaan virkaansa helmikuun alussa 2013 alkoi talossa tapahtua. Thompson osoitti heti alkuun, että suomalaisuus – kulttuuri, työmoraali ja kieli- on heti karsittava talon toiminnasta. FARH:n keskijohto, joka suurelta osin on suomalaista, oli tyrmistynyt. Thompson on sittemmin saanut toiminnastaan kirjallisen varoituksen hallitukselta ja että uutta toimitusjohtajaa ollaan hakemassa. Mikään hänen käytöksessään ei kuitenkaan ole muuttunut.

Lepokodissa ei saa puhua suomea!

Thompsonin aisapariksi ilmoittautui pian uusi sairaanhoidon johtaja Lois Kaplan, joka  jonka ylenkatsova asennoituminen henkilökuntaan on suututtanut koko hoitohenkilökunnan. Viime viikolla Kaplanin kerrotaan ilmoittaneen, että suomenkielen puhuminen amerikansuomalaisessa Lepokodissa on kielletty!

Lois Kaplan on myös erottanut Hoitokodin henkilökuntaa kovalla kädellä. Ikävin tapaus sattui huhtikuun alkupuolella, kun eräs apuhoitajista (CNA) ilmoitti ettei voi perhesyistä työskennellä sunnuntaisin. Kaplan erotti henkilön samalta istumalta. Tämän jälkeen hän soitti viranomaiset paikalle kuljettamaan henkilö pois Lepokodin alueelta seurauksella, että tälle määrättiin lähestymiskielto (500 jaardia)! Kaplan selitti myöhemmin, että apuhoitaja olisi uhkaillut häntä. Tätä ei ole todistettu. Kaplanin toiminnasta ovat valittaneet sekä henkilökunta, asukkaat että asukkaiden omaiset. Jopa asukkaiden omaisten kirjallisia raportteja hänen toiminnastaan on jätetty talon johdolle.

Hallitus pesi kätensä

Viime viikon torstaina hallitus kutsuttiin ylimääräiseen kokoukseen, jossa käsiteltiin Kaplanin edesottamuksia ja Hoitokodin tulehtunutta tilannetta. Hallitus kuuli Kaplanin version tapahtumista mutta toista osapuolta - asukkaita, omaisia, erotettua apuhoitajaa tai muuta henkilökuntaa - ei kuultu. Hallitus keskusteli Kaplanin erottamisesta. Viisi kokoukseen osallistuneesta hallitusjäsenestä puhui Kaplanin puolesta, kolme häntä vastaan. Lopputulos oli, että pöytäkirjaan merkittiin Kaplanin saavan jatkaa FARH:n palveluksessa. Hallituksen puheenjohtaja June Rantanen oli erittäin pettynyt päätökseen.

- Olen yrittänyt kaikkeni, Rantanen huokaisi.

Miksi muutamat hallitusjäsenet uskovat mieluummin Kaplania kuin vuosikaudet FARH:n parissa työskennellyttä suomalaista hoitohenkilökuntaa, ei ole selvinnyt. Ehkä yhtenä syynä eripuraisen hallituksen kantaan oli Hoitokodin asukasmäärän nopea nousu yhdeksällä asukkaalla (49), mistä Thompson ja Kaplan ovat ottaneet kunnian itselleen. Totuus kuitenkin on, että uudet asukkaat on hankkinut Hoitokodin myynnistä vastaava sosiaalihoitaja Maija Toukolehto. Osa-ansionsa lienee myös käynnissä olevalla mainoskampanjalla Palm Beach Postissa, Lake Worth Heraldissa ja Coastal Observerissä. 

Lepokodin johtaja jättää paikkansa

Hallituksen päätöksen selvittyä FARH:n muulle henkilökunnalle, useat talon suomalaisesta henkilökunnasta ovat kertoneet harkitsevansa siirtymistä toisiin tehtäviin. Lähellä eläkeikää olevat talon työntekijät ovat myös aikaistamassa eläkkeelle siirtymistään. Yksi heistä on Lepokodin historian pitkäaikaisin johtaja Pirjo-Leena Koskinen, 65.

- On selvää, että ilman amerikkalaista asukaskuntaa lepokotimme ei voi jatkaa toimintaansa. Nyt tehdyt organisaatiouudistukset ovat olleet oikeansuuntaiset ja taloutemme on tasapainoíttunut. Viimeaikaiset hinnankorotukset olisi toki voitu tehdä vuosia aikaisemmin ja pienemmin korotuksin. Mutta olemme yhä yksi edullisimmista lepokodeista, Koskinen sanoo.

- Se tapa, millä taloa nyt johdetaan, on väärä. Se on epäkunnioittava meitä kaikkia vanhoja työntekijöitä kohtaan. Tällaista kohtelua me emme ole ansainneet. En myöskään halua olla mukana toiminnassa, jossa en voi allekirjoittaa työmme laatua asukkaillemme, hän sanoo.  

Lämmin kotihenki ikkunasta ulos

Hoitotieteen tohtori Terttu Parkatti teki tutkimuksen Lake Worthin Lepokodissa joulukuussa 2012. Tutkimuksen pääviesti oli, että silmiinpistävintä Lepokodin toiminnassa oli lämmin ja kodinomainen henki joka ulottui läpi talon, henkilökunnasta asukkaisiin. Vaikka tutkimuksen loppuraporttia ei vielä ole viimeistelty, tämän päivän reaaliteetti on täysin päinvastainen.

Mikäli nykyjohdon annetaan jatkaa toimintaansa, ainakin suomalaiselle lepokotitoiminnalle voidaan jättää jäähyväiset. Ilmaan jää kysymys, miksi yhdeksän suomalaisärjestöä pyörittäisi amerikkalaista lepokotitoimintaa amerikkalaisille ihmisille? Se ei ainakaan ollut Finnish-American Rest Home Inc:n perustajien ajatus.

Finnish-American Rest Home Inc:in operatiivisesta toiminnasta vastaa yrityksen yhdeksänhenkinen hallitus. Jäsenet ovat kukin oman yhdistyksensä nimeämiä edustajia, joilla ei yleensä ole kokemusta yritystoiminnasta  tai hoitoalan johtotehtävistä. Floridan valtio valvoo tarkasti autetun asumisen (assisted living) yritysten toimintaa ja järjestää määräaikaistarkastuksia sekä lepokodeissa että hoitokodeissa. Tässä suhteessa hallituksen jäsenet ovat maallikkoja. Heidän tietotaitonsa ei riitä johtamaan ja  kehittämään noin 300 hengen suurista erityisalalla toimivaa yritystä. Vastuu päivittäisestä toiminnasta sälyttyy yrityksen toimivan johdon - toimitusjohtajan (administrator) ja Lepokodin johtajan (ALF Administrator) - varaan, joilla on oltava asianmukainen lisenssi.

FARH Inc:n säännöistä päättää jäsenistö, joka pitää vuosittain kaksi virallista kokousta. Vuosikokous pidetään lokakuussa ja puolivuosikokous huhtikuussa. Seuraava jäsenkokous pidetään yrityksen tiloissa Annan Majalla lauantaina 27.4. klo 1PM. Lepokodin viimeaikaiset tapahtumat puhuttanevat jäsenistöä kokouksessa  ja hallituksen edustajat voivat varautua kiperiin kysymyksiin.

Aika ajoin on heitetty ilmaan myös ajatus sääntömuutoksesta, jolla FARH:n hallituksen valintaperusteita voitaisiin muuttaa ja valita hallitukseen pätevimmät yrityselämän edustajat suoraan  jäsenistöstä. Sääntömuutokset vaativat jäsenistön hyväksynnän kahdessa perättäisessä virallisessa kokouksessa.

Mikko Koskinen

päätoimittaja

Amerikan Uutiset