Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

Yli miljoona suomalaista siirtolaista löysi tiensä maailman kaukaisimpia kolkkia myöten 1800- ja 1900-luvuilla. He osasivat lukea ja myös kirjoittaa, poiketen täten monen muun Euroopan maan siirtolaisista. Kirjeiden avulla he pitivät yhteyttä kotiväkeensä, ja sukulaiset lähettivät heille lehtiä Suomesta. Usein lehdet olivat kuukausia vanhoja saapuessaan perille. Siirtolaisten liikkuva elämä haittasi lehtien tilaamista Suomesta. Moni siirtolainen ei tuntenut mielenkiintoa entistä kotimaata kohti, olihan Suomessa usein oli suhtauduttu kielteisesti siirtolaisuuteen.

Tilanne muuttui, kun amerikansuomalaiset alkoivat itse julkaista lehtiä. Ylioppilas Antti Muikku alkoi julkaista Amerikan Suomalaista lehteä vuonna 1876. Se jäi lyhytaikaiseksi, ja toimittaja kuoli pian. Matti Fredin Sven Tuuva menestyi vähän paremmin Michiganissa, ja sen seuraajaksi Fred perusti Sankarin Maine -lehden, mutta tämäkin oli lyhytikäinen. Suomalaisen määrä Yhdysvalloissa oli vielä vähäinen, ja he viettivät liikkuvaa elämää.  Suomalaisjoukko Yhdysvalloissa alkoi lisääntyä 1800-luvun lopulla, ja vuonna 1879 aloittanut Amerikan Suomalainen Lehti menestyi pitempään. Sen toimittajana oli Alex Leinonen, "ensimmäinen amerikansuomalainen lehtimies". Yleensä suomalainen siirtolaislehti syntyi yhden henkilön liikeyrityksenä, ja lakkasi usein pian, sillä tilaajamääriin verrattuna lehtiä oli liikaa. Joskus siirtolainen tilasi lehden myös kotiväelleen Suomeen. Aluksi siirtolaislehdet ilmestyivät kerran tai kahdesti viikossa, ja myöhemmin jopa kuusi kertaa viikossa.

 Suomalaisten siirtolaisten lukumäärä Yhdysvalloissa kasvoi nopeasti 1900-luvun alkuvuosina. Amerikan vetovoiman lisäksi yhtenä syynä tähän olivat Venäjän laittomat asevelvollisuuskutsunnat ja muut sortotoimet. Siirtolaisten määrän kasvu lisäsi myös lehtien kysyntää. Haluttiin saada tietoja vanhan kotimaan oloista, samoin kuin työmahdollisuuksista Amerikassa ja muista tärkeistä asioista.

 Ensimmäiset suomalaiset lehdet Amerikassa olivat olleet uskonnollisia, tai ne halusivat edistää raittiuden asiaa usein suruttomasti eläneen suomalaisjoukon keskuudessa. Uuden vuosisadan alkaessa kuvaan tulivat työväenliike ja muut poliittiset aatteet. Amerikan Työmies alkoi ilmestyä New Yorkissa vuonna 1900, mutta se lakkasi pian. Matti Kurikan Sointulassa Brittiläisessä Kolumbiassa julkaisema Aika-lehti menestyi paremmin, tosin ilmestyen vain kerran kuukaudessa. Vuonna 1903 perustetusta Amerikan Suomalaisesta Työmiehestä tuli pitkäikäinen julkaisu, kun se vuonna 1905 siirrettiin Hancockiin, tilaajamäärä oli 5 000, ja nousi pian 10 000:een, kun Työmies muutettiin päivälehdeksi. Pian Työmiehen perustamisen jälkeen sosialistit alkoivat julkaista Raivaajaa, jonka elinkaari oli hyvin pitkä itärannikolla. Useita muita työväenlehtiä ilmestyi Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1900-luvun alkupuolella, sillä lehtiä pidettiin tärkeinä  välikappaleina oman aatteen levitystyössä.

 Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kommunistinen liike sai paljon kannatusta suomalaisten keskuudessa, ja sosialistit menettivät Työmiehen ja Toverin heille. Lisäksi kommunistit perustivat Eteenpäin-lehden itärannikolle. Mutta myös oikeistolaisia ja kaupallisia lehtiä ilmestyi 1900-luvun alkupuoliskolla. Näistä mainittakoon New Yorkin Uutiset, Päivälehti Duluthissa sekä Minnesotan Uutiset, josta myöhemmin tuli Amerikan Uutiset.

 Amerikansuomalaisen lehdistön kulta-aika oli vuosisadan vaihteesta 1930-luvun lamakauteen. Reino Kero on arvioinut (1997), että amerikansuomalaisilla olisi ollut tähän mennessä noin 300 lehteä tai muuta vastaavaa julkaisua. Lisäksi haluaisin mainita siirtolaisuuden alkuaikoina käsin kirjoitetut nyrkkilehdet, jotka kiersivät talosta taloon. Harvat näistä ovat säilyneet jälkimaailmalle, kuten vuosina 1899-1900 Matti Kurikan esimerkkiä seuraten Australiaan matkustaneiden ja Kurikan perustaman Kalevan Kansan siirtokuntaan kuuluneiden sosialistien,  ja  myöhemmin Nambouriin lähelle Brisbanea sokerinviljelijöiksi asettuneiden utopia-siirtolaisten,  käsinkirjoitettu lehti "Orpo", joka oli suomalaisen "Erakko" -seuran äänenkannattaja.  Kun olen tutkinut australiansuomalaisten historiaa, tämä Sointulan kautta Turkuun saatu alkuperäinen lehti, on ollut arvokas tietolähde, ja sitä säilytetään pankkiholvissa.

 Siirtolaislehti oli ennen kaikkea uutisten välittäjä sekä vanhasta että uudesta kotimaasta. Toimittajien kirjoitusten lisäksi siirtolaisten lehdelle lähettämät kirjeet olivat luettuja. Siirtolaislehden avulla saatiin tietoja eri puolilla laajaa mannerta asuvista sukulaisista ja ystävistä.

Tähän ryhmään kuului myös suosittu "kirjeenvaihtopalsta" tavoitteena aviopuolison löytäminen oman kansallisuuden keskuudesta. Lehtien kuvitus oli alkuaikoina vähäistä, mutta pilapiirrokset olivat suosittuja. Siirtolaislehdet palvelivat ennen kaikkea suomalaisia, jotka eivät osanneet englantia. Kun siirtolaisten tulo Suomesta ehtyi 1930-luvulla, lehtien lukijamäärät alkoivat vähetä, ja katseet kohdistuivat toiseen sukupolveen. Erityisesti työväenlehdet  kiinnittivät huomiota nuorisoon julkaisten englanninkielisiä palstoja.

 Suomalaisten siirtolaislehtien kuihtuminen alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja on jatkunut tähän päivään saakka. Tämä on johtunut suomenkielisen lukijakunnan vähenemisestä. Englanninkieliset sivut palvelevat siirtolaisten jälkeläisiä. Lehdissä on annettu paljon palstatilaa Suomen asioille. Vanhojen siirtolaispolvien lisäksi harvat jäljellä olevat suomalaiset lehdet pyrkivät palvelemaan myös suomesta äskettäin tulleita ihmisiä. Monet heistä ovat  työkomennuksella tai muuten maassa tilapäisesti oleskelevia suomalaisia. Uskon, että Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Ruotsissa, ja muissakin tärkeissä suomalaisen siirtolaisuuden kohdemaissa, tarvitaan ainakin yksi suomalainen sanomalehti myös tulevaisuudessa.

Siksi toivotan 80 vuotta täyttävälle Amerikan Uutisille pitkää ikää tärkeässä työssään.