Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

huhti 13, 2012

Energiajätti Enron oli 2000-luvun alussa Amerikan suurimpia yrityksiä.  Enronin konkurssi oli vuosituhannen alussa aikamme siihen mennessä suurin yritysskandaali. Sen nokkamies Kenneth Lay osoittautui suurhuijariksi.  Enronin vanavedessä kaatui nimekäs tilintarkastusyhteisö Arthur Andersen. Muutaman vuoden takaista Amerikkalaisen Bernard Madoffin tunnustamaa maailmanennätysluokan Ponzi-huijausta pidetään tähän mennessä vuosisadan suurimpana rahanhuijaustarinana.  Sen vaikutukset ulottuivat globaalisti koko sijoitusmaailmaan ja murensivat sen perinteisiä luottamussääntöjä.

Enronin  Kenneth Layta odotti vähintään 25 vuoden tuomio mutta hän menehtyi ennen tuomion julistamista. Vuosisadan roistoksi nimetyn Madoffin petkutus oli arvoltaan ennätyshuikea 65.000 miljoonaa dollaria. Siitä rapsahti tiilenpäitä 150 vuodeksi. Niitä hän lukee tälläkin hetkellä.

Suomen suurinta kavallusta täytyy hakea tasan sadan vuoden takaa Tampereelta.  Vuosi oli 1912 ja silloisen Suomen Yhdyspankin juhlavuosi. Maamme vanhin liikepankki täytti 50 vuotta. Tampereen juhlia isännöi pankinjohtaja Nils Idman.  Juhlat loppuivat lyhyeen, kun konttorissa paljastui maamme tähän mennessä suurin pankkipetos. Layhyn ja Mafoffiin  verrattuna sadan vuoden takainen Suomen Yhdyspankin kavallus vaikuttaa vain pikku näpistykseltä mutta aikanaan Tampereen pankkiskandaali herätti laajaa huomiota sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Tampereella se aiheutti valtavan kohun ja yhteisöllisen masennustilan.

Kavalletun summan suuruus nykyrahassa oli yli 40 miljoonaa dollaria.  Paremmin mittakaavasta kertoo, että se vastasi lähes kymmentä prosenttia  Suomen suuriruhtinaskunnan silloisesta budjetista.

Hatanpään kartanossa  syntyneen Nils Idmanin (1858-1944) isonveljen kummina toimi itse  tsaari Aleksanteri II.   Nuoren, kaksi yliopistotutkintoa suorittanen Nilsin pankkiura alkoi1885. Idman oli vuosikausia paikkakunnan liike-elämän keskeisiä vaikuttajia ja nautti elinkeinoelämän piirissä rajatonta  luottamusta ja kunnioitusta.   Hatanpään kartanon maalle hän rakennutti mahtipontisen linnamaisen rakennuksen, jota hän nimitti “huvilaksi” erotukseksi varsinaisesta kartanosta. Idmanin järjesti huvilassaan paikkakunnan herrasväelle näyttäviä juhlia haluten näin antaa itsestään varakkaan vaikutelman. Rakennus maksoi puolet samaan aikaan rakennetun Tuomiokirkon hinnasta. 

Vuoden lopulla konttoriin tehtiin yllätystarkastus, josta Idman oli saanut etukäteen vihiä. Tarkkaan ei tiedetä minkälaisen “suursiivouksen” Idman yritti suorittaa.  Joka tapauksessa hän hankki vekseliä vastaan käteistä Suomen Pankista. Hän kävi myös Tampereen Verkatehtaan isännöitsijän luona, jolta hän turhaan pyysi kassasta apua. Kun isännöitsijä oli kysynyt miksei Idman käytä omia varojaan, oli mukana ollut puoliso Anna Idman vastannut, ettei sellaisia varoja ole olemassa. Lähtiessään Idman oli sanonut “anteeksi paras ystäväni, emme enää tapaa”.  Hetkeä myöhemmin hänet pidätettiin Keskustorilla. Pankki oli tehnyt ilmoituksen poliisille.

Pankin sisäinen valvonta oli pettänyt täysin.  Tarkastuksissa oli kyllä  huomautettu konttorin vekselisalkun huolimattomuudesta. Suuri osa luotoista oli hoitamattomia eikä niitä lyhennetty.  Pääjohtaja Alfred Norrménille oli kyllä viety viestiä ja varoituksia Idmanin toiminnasta.  Norrmén pysyi kuitenkin luottavaisena. “Kehenkä minä voin luottaa, jollen Idmaniin?”

Idmanin rötöstelyt painottuivat noin kymmenen vuoden  ajalle. Konstit olivat monet. 

Hän väärensi Yhdyspankin talletustodistuksia käyttääkseen niitä lainojen vakuutena. Hän kirjoitteli muiden nimiä talletustodistuksiin  ja vekseleihin.  Hän anasti konttorinsa kassaholvista rahaa “diskonttaamalla” vekseleitä, joita ei ollut olemassakaan. Samoin hän varasti holvista luottojen vakuudeksi pantattuja .osakekirjoja tai muita arvopapereita. Mielikuvituksen puutteesta Idmania ei voitu syyttää.

Konttorin henkilökuntaa ja muita johtajia epäiltiin.  Näyttöä ei löytynyt.  Vain Idman itse tiesi, miltä pääkassa näytti. Henkilökunta oli nähnyt epätäydelliset tai erääntyneet vekselit. He uskoivat, että kyse oli Idmanin tunnetusta huolimattomuudesta.  Apulaisjohtajat eivät väittämänsä mukaan lainkaan tienneet, että oli olemassa sivukonttorien ohjesääntö ja Idman itse kertoi sen melkein kokonaan unohtaneensa.

Idmanin menettelyn psykologinen tausta on jäänyt lopullisesti selvittämättä.  Hänen koulutoverinsa mukaan ikätoverit eivät pitäneet häntä luonteeltaan luotettavana. Huono arvostelukyky himmensi hänen yleisesti tunnetun terävän älynsä.   On myös  jäänyt arvoitukseksi, miten hermot kestivät niin pitkään raskaan salaisuuden taakan.  Oikeudessa hän itse kertoi pitkäaikaisista omantunnon tuskistaan.

Kakkua eli istumista tuli loppujen lopuksi 15 vuota sillä senaatissa Idmanin tuomio nousi 10 vuodesta.. Ankarien rangaistusvaatimusten taustana oli venäläissyntyinen prokuraattori Aleksei Hosianov.  Prokuraattori  syrjäytti paikalliset syyttäjäviranomaiset, koska huhun mukaan Idman olisi käyttänyt kavaltamiaan varoja vastarintajärjestö Kagaalin ja suomalaismielisten aktivistien rahoittamiseen. Näin isänmaallista motiivia Idmanin toiminnasta ei kuitenkaan löytynyt.

Oikeudessa Idman kiisti epäilyt, että hän olisi vienyt rahoja ulkomaille tai kätkenyt kotimaahan. Itse hän piti oikeudessa suurimpana syynä “onnettomuuteensa”  nimenomaan ihmisrakkautta ja siitä johtuvaa liian suurta avuliaisuutta.  Kukaan ei varmastikaan tiennyt mitä uskoa.

Idman passitettiin kärsimään tuomiotaan Helsingin kuritushuoneeseen “Sörkkaan”. Anna puoliso sai vierailla vankilassa vain harvoin. Tapaamisten aikana Idman oli näyttänyt vanginvaatteissaan ja lyhyessä tukassaan tyytyväiseltä. Hän oli päässyt töihin vankilan  kasvihuoneelle, jossa hän ilmeisestikin viihtyi. 

Idman kärsi tuomiostaan puolet ja vapautui 1920. Hän vietti aikaa lasten kesämökeillä, piti kovasti omenasiirapista ja kävi sienimetsällä. Varoja vanhalla pariskunnalla ei liene liiemmälti ollut käytössään mutta entinen pankinjohtaja ja vireä eläkeläinen keskusteli vielä viimeisinä elinvuosikymmeninään mielellään tuttujen kanssa pörssikurssien heilahteluista.

Idman oli pitkään epähenkilö. Ainakin jotkut sukulaiset poistivat Nilsin kuvia perhealbumeista. Aivan kaikki eivät selkäänsä kääntäneet.  Muutamat tutut tehtailijat antoivat töitä kirjanpitäjänä ja numerotarkastajana.  Idman varmasti olikin oikea mies tarkastamaan mahdollisia väärinkäytöksiä

Pankille tuli kallis loppulasku. Pääjohtaja Norrmén joutui eroamaan.  Yksi vararahasto menetettiin. Osakekurssi laski mutta säästäjien piirissä ei kuitenkaan syntynyt mainittavaa levottomuutta. Yhdyspankki oli pian entisellään. Voitiin jopa sanoa, että pidemmällä tähtäimellä usko pankin vakavaraisuuteen lujittui, kun valtavat tappiot kestettiin. Tampereella nähtiin akordeja ja konkursseja. Veli Fedi Idman joutui takaustensa vuoksi myymään Hatanpään kartanon  maineen Tampereen kaupungille.

Aikanaan kaupunki myös tointui häpeästään.  Ensimmäisenä liikkeellä oli elokuvateatterin omistaja, joka toi valkokankaalle elokuvan “Kultakuume eli pankinjohtajan miljoonakavallukset”.

 

Timo Toivonen

Tampere